Munuaisten vajaatoiminnan diagnosointia varhennettava
Yhdysvalloissa on havahduttu munuaissairauksien torjuntaan. Amerikan munuaistautiliiton syksyllä julkaisemassa KEEP (Kidney Early Evaluation Program) -tutkimuksessa (Am J Kidney Dis 2003; 42:suppl. 4) selvitettiin varhaisen munuaissairauden yleisyyttä. Tutkimukseen värvättiin henkilöitä, joilla oli jokin riskitekijä, kuten diabetes, verenpainetauti, lihavuus tai munuaissairauksia suvussa. Alkava munuaisten vajaatoiminta löytyi 47 prosentilta tutkituista, joilla oli vähintään yksi riskitekijä.
Tutkijat toteavat, että lääkärien tulisi tunnistaa riskipotilaat paremmin, jotta taudin eteneminen aktiivihoitoa vaativaksi voitaisi pysäyttää.
Hyksin nefrologian klinikan osastonylilääkärin Agneta Ekstrandin mukaan myös Suomessa tulisi pyrkiä varhaisempaan diagnoosiin.
- Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen kaltaista valtakunnallista selvitystä Suomessa ei ole tehty. Eri puolilla maata kehitetään kuitenkin munuaissairauksien hoitoketjuja. Pääkaupunkiseudulla selvitetään parhaillaan lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavien määrää.
Kohonneeseen kreatiniiniarvoon tulisikin Ekstrandin mukaan aina reagoida välittömästi myös perusterveydenhuollossa, sillä jo lievästi koholla oleva kreatiniinipitoisuus on merkki siitä, että puolet munuaisten toimintakyvystä on menetetty.
Agneta Ekstrandin mukaan Suomessa arvioidaan olevan 160 000 diagnosoidun tyypin 2 diabeetikon lisäksi noin 50 000 diagnosoimatonta potilasta.
Munuaistautirekisterin vuosiraportin mukaan diabeetikkojen osuus munuaispotilaista on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 25 prosentista 40 prosenttiin.
- Jopa 20 prosentilla diabeetikoista on valkuaista virtsassa diagnoosin teon aikaan. Insuliiniresistenssin vahingollinen vaikutus munuaisiin alkaa jo kauan ennen kliinistä tautia.
Vajaatoiminta vaikuttaa sydämeen
- Tehokkaan aktiivihoidon ansiosta potilaat eivät enää kuole munuaistautiin. Munuaispotilaiden yleisin kuolinsyy ovatkin sydän- ja verisuonitaudit. Näiden sairauksien riskitekijät ja hoidot ovat pitkälti samat. Munuaisten vajaatoiminnalla on kuitenkin todettu olevan oma erityinen roolinsa sydänsairauksissa.
- Aihe on nyt nefrologiassa erittäin ajankohtainen, toteaa Ekstrand. Munuaisten vajaatoiminnassa D-vitamiinin aktivoituminen estyy ja kalkin imeytyminen häiriintyy. Sairas munuainen ei poista fosforia elimistöstä riittävän tehokkaasti. Kalkki- ja fosforikiteet saostuvat verisuonten seinämiin aiheuttaen vaurioita. Myös lipidiaineenvaihdunta häiriintyy. Vaurioituneet munuaiset erittävät liian vähän EPO-hormonia, mistä seuraa anemia ja edelleen vasemman kammion hypertrofia ja sydämen vajaatoiminta.
- Suomessa verenpainetauti ei ole yhtä merkittävä tekijä munuaisten vajaatoiminnan synnyssä kuin Yhdysvalloissa, sillä potilaat ovat yleensä hyvin seurannassa ja lääkkeisiin saa taloudellista tukea. Verenpainetauti pitää kuitenkin hoitaa hyvin, sillä huonosti hoidettuna se voi vaurioittaa munuaisia, toteaa Ekstrand.
