Natiseeko HUS liitoksistaan?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ensi vuoden budjetin valmistelu on osoittautunut vaikeaksi väännöksi. Taas kerran, voisi joku tokaista.

Helsinki on ehättänyt jo ilmoittamaan, että se haluaa leikata omasta erikoissairaanhoidon raamistaan 20 miljoonaa euroa tämän vuoden tasoon verrattuna. HUS kuitenkin arvioi yleisen kustannustason nousun olevan 4-5 prosenttia viime vuodesta.

Sairaanhoitopiirillä on ongelmia jo tämänkin vuoden talousarvion kanssa. HUS:lta rahaa puuttuu noin 14 miljoonaa euroa.

Pienempien jäsenkuntien katseet kohdistuvat Helsinkiin, josta moni odottaisi mieluummin koossapitävää voimaa jättikuntayhtymälle kuin tiukkoja irtiottoja.

- Helsinkiläisten päättäjien kannattaisi nyt miettiä omaa rooliaan pääkaupunkiseudun veturina. Nurkkakuntainen oman kaupungin eduntavoittelu ei ole nyt paikallaan. Toisaalta pienissä ympäristökunnissa ollaan turhan herkkiä loukkaantumaan Helsingin korostaessa painoarvoaan, sanoo Keravan kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin. Hän on ollut HUS:n luomisessa sen suunnitteluvaiheesta saakka ja istuu nyt piirin hallituksessa varajäsenenä.

- Helsingissä pitäisi ottaa muutkin osakaskunnat huomioon, sillä eivät muut kunnat millään pysty tuomaan potilaita helsinkiläisten tilalle.

Uudenlaista toimintakulttuuria

Kunnallismiehenä Paqvalin ei kuitenkaan Helsingin kululeikkauksia ihmettele.

- Nyt ei ole kyse mistään kokeiluluonteisesta uhkailupolitiikasta, vaan kunnissa rahat ovat ensi vuonna todella tiukassa. Erikoissairaanhoidossa ei voida ajatella, että sillä on oikeus vuosi vuodelta kasvattaa kulujaan enemmän kuin mikään muu kunnan toimiala, Paqvalin sanoo painokkaasti.

Hän myöntää, että terveydenhuolto on kunnan harvoja pakollisia toimialoja, jonka asema on toisenlainen kuin vaikkapa kulttuuritoimen.

- Rahamäärät ovat kuitenkin erikoissairaanhoidossa niin valtavat, että prosentinkin kasvu kuluissa merkitsee euroissa kuluerää, joka tuntuu kipeästi kuntien kukkaroissa, Paqvalin huomauttaa.

Pikalääkkeitä ei hänelläkään ole HUS:n talousahdinkoon. Hän kuitenkin toivoo, että kuntien ja HUS:n välille saataisiin syntymään uudenlaista toimintakulttuuria.

- Kuntien päätöksenteossa pitäisi ehdottomasti lisätä erikoissairaanhoidon tuntemusta. HUS:iin taas tarvittaisiin uudenlaista johtajuutta, jossa erilaisilla etujärjestöillä olisi nykyistä pienempi painoarvo, Rolf Paqvalin katsoo.

Mitä ihmeen riitaa?

Vantaan sosiaali- ja terveysjohtaja Urpo Alanko ei ymmärrä julkisuudessa heräteltävää ristiriitaa Helsingin ja muiden HUS-kuntien välillä.

- Pääkaupunkiseudun kunnat keskustelevat yhdessä sairaanhoitopiirin johdon kanssa siitä, miten asioita hoidetaan. Yhdessähän tästä pitää selviytyä, sillä tulevista vuosista odotetaan erittäin vaikeita, Alanko sanoo. On ymmärrettävää, että kunnat odottavat jo saavansa konsernihyötyjä.

Hän kaipaa sen sovitun keskustelun alkavan, jossa paneuduttaisiin sairausryhmäkohtaisesti sairaanhoidon tuotantotalouteen. Sairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapinnat kaipaavat hiomista, jotta potilaiden hoito tulisi joustavammaksi ja he olisivat oikeissa paikoissa.

Vantaa pystyi vielä takavuosina pitämäänkin oikeat potilaat oikeissa hoitopaikoissa, mutta nyt on alkanut ilmaantua ongelmia kroonikkovanhusten sijoittamisessa perusterveydenhuoltoon ja sosiaalitoimen laitoksiin.

- On kuitenkin hyvä muistaa sekin, että kroonikkovanhuksen maatessa erikoissairaanhoidon paikalla, on siitä sairaalle taloudellista hyötyä. Maksaahan hänen hoitonsa sairaalalle tuntuvasti oikeaa erikoissairaanhoitoon kuuluvaa potilasta vähemmän. Kotikunnalle se maksaa kuitenkin 3-4 kertaa enemmän kuin vuodepaikka omassa laitoksessa.

Lääkärinä HUS-piiriä katsoessaan Urpo Alanko näkee ongelmia, jotka eivät välttämättä johdu edes piirin suuruudesta.

- Kun on seurattu potilaan kulkua sairaanhoitopiirissä, on hoitopolku kuin surviaisen lento nuottiviivastolla. Ihmistä siirretään paikasta toiseen, lääkäriltä toiselle, mistä aiheutuu sekä turhia kuluja terveydenhuoltoon että vaivaa ihmiselle itselleen. Malli, jossa potilas on melko pian erikoislääkärin tutkittavana ja siirtyy erikoissairaanhoidosta konsultaatioiden kautta pian taas perusterveydenhuollon lääkärin hoitoon, voisi istua Suomeenkin. Nykyisenkaltainen hoitoketjussa hääräily järkevöityisi, uskoo Urpo Alanko.