Onko erityisliikunta enää erityistä?

Yli miljoona suomalaista kuuluu erityisliikunnan piiriin. Miten yhden miljoonan joukko viiden miljoonan väestöstä luokitellaan erityisryhmäksi? Tätä kysyttiin viidensillä Erityisliikuntapäivillä Helsingissä.

Erityisliikunta on tarkoitettu vammaisille, pikäaikaissairaille ja ikääntyneille henkilöille, jotka eivät voi käyttää yleisesti tarjolla olevia liikuntapalveluja. Erityisliikunta-termi otettiin Suomessa käyttöön tasa-arvon kukoistuskaudella 1970-luvulla, jolloin korostettiin pyrkimystä samanlaisuuteen.

- Nyt korostetaan oikeutta erilaisuuteen kaikilla elämänalueilla. Ehkä emme olisi aikoinaan alkaneet puhua erityisliikunnasta lainkaan, jos olisimme arvanneet kuinka paljon meillä nykyään on erilaista liikuntaa, erityisiä ryhmiä ja erilaisia ihmisiä, totesi opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Raija Mattila avaussanoissaan.

Erityisliikunta on vakiinnuttanut asemansa yhdeksi kuntien liikuntatoimen tarjoamaksi palveluksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon sektorit ovat olleet toiminnassa mukana liikuntatoimen tärkeimpinä yhteistyökumppaneina, mutta usein enemmänkin tarkkailijan tai asiantuntijan roolissa. Kunnallisen terveystoimen järjestämä erityisliikuntatoiminta kattaa vajaat 15 % kaikista erityisliikuntapalveluista.

- Väestön ikärakenne muuttuu, samoin monet muut asiat, kuten sairauksien diagnostiikka ja tietämyksemme rasituksen vaikutuksista eri sairaustiloihin. Palvelujen tarpeet kehittyvät ja myös käsitteiden on kehityttävä, sanoi erityisliikunnan toteutusta arvioinut liikuntatieteiden lisensiaatti Arto Tiihonen.

Yhä enemmän onkin alettu puhua sovelletusta liikunnasta erotuksena suorituskeskeiselle liikunnalle. Halutaan siirtyä jäykästä ryhmä- tai diagnoosiajattelusta liikkujan edellytyksiä ja kiinnostusta vastaavaan suuntaan.

- Tämä lisää ohjaajalta vaadittavia tietoja ja taitoja. Ohjattavat ovat yhä moniongelmaisempia, ja väestön vanhetessa heitä on yhä enemmän. Tämä asettaa palvelujen järjestäjät erityisen vastuulliseen asemaan. Vaikka keskimäärin kunnissa yhteistyö terveystoimen ja liikuntatoimen välillä toimii paljon paremmin kuin monen muun hallinnonalan kesken, on siinäkin vielä paljon kehitettävää, totesi Arto Tiihonen.