Opioidiriippuvaisten lääkehoidot asiantuntijoiden kiistakapulana
Asiantuntijoiden välinen kiistely opioidiriippuvaisten lääkehoidosta jatkuu. Yksimielisyyttä ei tunnuta löydettävän edes suonensisäisten huumeiden käyttäjien eli potentiaalien hoidontarvitsijoiden määrästä, saati sitten hoidon sisällöstä.
Maanantaina kokoontuneessa Alkoholi- ja huumetutkijoiden seminaarissa keskusteltiin näyttöön perustuvasta hoidosta. Alkoholistien vieroitushoidosta vallitsee kohtuullinen konsensus, mutta opioidiriippuvaisten korvaushoito-kiistassa pysytään jumittuneissa asetelmissa.
Käypä hoito -suositus on tekeillä, ja parhaillaan korvaushoitoja ollaan laajentamassa maakuntien terveyskeskuksiin. Pääkaupunkiseudulla, missä hoidon tarvitsijoita on eniten, korvaushoitoa voi joutua odottamaan jopa yli vuoden. Mm. päihdelääketieteen professori Mikko Salaspuro katsoo hoitamatta jättämisen rinnastuvan potilaan heitteillejättöön.
Tutkija Klaus Mäkelä suhtautui alkoholi- ja huumetutkijoiden seminaarissa nykyiseen hoitojen väljentämisen tähtäävään linjaan kriittisesti. Mäkelän mielestä hoitokapasiteettia on lisättävä nykyjärjestelmän puitteissa.
- Korvaushoitoa ei pidä lisätä äkkinäisesti , laajamittaisesti ja ilman että sivuvaikutuksia kyetään seuraamaan. Korvaushoidon aloituskriteerit pitää muotoilla tarkasti ja yksiselitteisesti. Ne pitää saattaa kaikkien osapuolien tietoon, ja niitä tulee noudattaa yhdenmukaisesti kaikissa arviointeja tekevissä yksiköissä, vaati Mäkelä.
Ilokaasuhoito ei tehoa alkoholin vierotusoireisiin
Maanantain seminaarissa päihdelääkäri Hannu Alho KTL:stä esitteli alustavasti työryhmänsä tuloksia ilokaasun käytöstä alkoholivieroitusoireiden hoidossa. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu.
- 105 potilaan tutkimuksessa verrattiin ilokaasua hapen ja lääketieteellisen huoneilman vaikutuksiin vierotusoireista kärsivillä. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että ilokaasu voisi oireita lievittää. Meidän tutkimuksemme mukaan ilokaasusta ei voitu osoittaa olevan mitään lievitystä, totesi Alho. Oireiden voimakkuuden arvioinnissa käytettiin erilaisia objektiivisesti mitattavia tunnuksia, ja potilaat itse arvioivat oireitaan CIWA-mittarin mukaan.
- Ainoat merkittävät erot saatiin pulssin voimakkuutta ja kasvolihasten jännittyneisyyttä mittaavissa muuttujissa. Ilokaasuryhmässä nämä molemmat muuttujat voimistuivat, hymähti Hannu Alho.
