Osaston taitavin ihmistenkäsittelijä aggressiivista potilasta vastaan

Terveydenhuollon yksiköissä kannattaisi jo etukäteen sopia, että selvästi aggressiivista potilasta menee ensimmäiseksi ottamaan vastaan työntekijöistä se, jonka parhaiten tiedetään tulevan toimeen hankalien ihmisten kanssa.

- Jos yksikössä on vähänkään enemmän henkilökuntaa, niin on hyvä ennalta sopia, kuka menee aggressiivisesti käyttäytyvää tulijaa vastaan. Muiden tehtävänä on varmistaa ja katsoa, mistä apua saa. Irralliset esineet olisi huomaamatta yritettävä saada pois esimerkiksi pöydältä, sanoo HUS:n turvallisuuspäällikkö Seppo Ronkainen.

Ronkainen luennoi aggressiivisen henkilön kohtaamisesta toukokuussa järjestettävillä hoitolaitosten turvallisuuspäivillä.

- Tositilanteita on nykyisin jatkuvasti. Eniten olen huolissani työntekijöiden turvallisuudesta pienissä terveyskeskuksissa kesällä, kun väkeä on vähän eikä tulijoita tunneta, hän toteaa.

Jos ihminen jo on tai uhkaa käydä aggressiiviseksi, ovat kohtaamisen ensimmäiset kymmenen, kaksikymmentä sekuntia Ronkaisen mukaan tärkeimmät.

- Poliiseilla on hyvä määritelmä: näytät siltä kuin ajattelet, Ronkainen toteaa. Jos ennakkoasenne toista ihmistä kohtaan on kovin vahva, merkkejä siitä on aika vaikea saada pois kasvoilta.

- Ole empaattinen ja käytä myönteistä kehon viestintää: käänny vähän sivuttain ja pidä tietty välimatka. Ideaalivälimatka on 1,5-2 metriä: kauempana ilmaisee pelkäävänsä, lähempänä rikkoutuu henkilökohtainen reviiri, Ronkainen selittää.

- Muutkin pelon merkit on hävitettävä. Ei esimerkiksi pidä pälyillä. Tärkeää on se, miten ihmistä katsoo. Ei pidä tuijottaa, vaan siirtää katsekontakti välillä vaikka leuan päähän. Toisaalta pitää varoa edestakaista, arvioivaa silmäilyä.

Ronkainen kehottaa yrittämään asettua niin, että aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön ja itsensä väliin saa jonkin esteen. Jos toinen uhkaa käydä käsiksi, saa estettä tyrkkäämällä muutaman sekunnin lisäaikaa paeta.

Ronkainen lähestyisi häirikköä myös istutaanko-taktiikalla.

- Aggressiivisen, rähjäävän ihmisen saaminen istumaan on puoli voittoa. Istuessa keskusteluyhteyden saa ehkä paremmin.

Hyviksi havaittuja ovat vanhat neuvot: älä moralisoi, älä provosoi, älä provosoidu. Luonteva ammatillisuus pitäisi säilyttää.

Äärettömän tärkeä mutta usein unohtuva seikka on Ronkaisen mukaan saada aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen jotenkin ymmärtämään, että hän voi perääntyä tilanteesta kasvonsa säilyttäen.