Pääsihteeri Ritva Halila Itä-Suomen lääketiedetapahtumassa: Terveydenhuollolla paljon opittavaa kuolevan potilaan hoidossa
Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan, ETENEN, pääsihteeri Ritva Halila tähdensi vuosittaisessa Itä-Suomen lääketiedetapahtumassa Kuopiossa potilaan toiveiden kuuntelemisen merkitystä. Omaisten, potilaiden ja hoitohenkilökunnan pitäisi käydä aina yhdessä hoitoneuvotteluja, kun kyseessä on vakava sairaus.
Sosiaali- ja terveysministeriössä toimiva terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta perustettiin vuonna 1998. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii tällä hetkellä dosentti Martti Lindqvist, ja siihen kuuluu mm. terveydenhuollon ammattihenkilöitä, oikeusoppineita ja teologeja. Neuvottelukunta on perehtynyt olemassaolonsa aikana moniin hankaliin kysymyksiin, mm. hedelmällisyyshoidon ja poikien ympärileikkauksen ongelmiin. Tänä vuonna ETENE on pohtinut erityisesti kuolemaan liittyviä eettisiä ongelmia terveydenhuollossa, ja se julkaisee tähän teemaan liittyvän asiakirjan ensi vuoden aikana.
- Terminaalihoito-ohjeet ovat vanhentuneet; ne ilmestyivät jo vuonna 1982. Niissä on ihan hyviä ja järkeviä asioita, mutta ohjeet ovat lähteneet aivan toisenlaisesta yhteiskunnasta ja ilmapiiristä. Yhteiskunta on tuon ajan kuluessa muuttunut: potilaslaki tuli vuonna 1992, Suomi on allekirjoittanut kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja perustuslakiuudistus on tullut voimaan. Potilaan itsemääräämisoikeus ei tule terminaalihoito-ohjeissa kovin selkeästi esiin. Jos uusia ohjeita tarvitaan, olisi pohdittava, millä tasolla ohjeiden olisi oltava: ovatko ne esimerkiksi lakeja vai asetuksia? Tämä vaikuttaa siihen, millä tavalla ohjeet ovat sitovia, toteaa Ritva Halila.
- Helsingissä ei ole kirjattu ylös selkeitä ei-elvytyspäätöksiä, kaupunki on tässä suhteessa yhden sortin takapajula. Meillä on erittäin paljon huonossa kunnossa olevia, dementoituneita vanhuksia, joilla ei tavallaan ole enää paljon odotettavissa elämässään. Heidän kohdallaan ei ole tehty minkäänlaista kannanottoa siitä, kuinka toimitaan päivystyksellisessä sydänpysähdystilanteessa. Hoitohenkilökunta ei osaa tällaisessa äkillisessä tilanteessa tehdä päätöstä, että he eivät kutsu ambulanssia paikalle, ja ambulanssissa työskentelevät ihmiset eivät pysty päättämään, että he eivät elvytä ilman kirjattuja, selkeitä ja yhteisymmärryksessä tehtyjä päätöksiä. Toisin sanoen hoitohenkilökunnalla on velvollisuus elvyttää tilanteissa, jotka he kokevat aika epätoivoisiksi ja siten huonoksi hoidoksi, Halila sanoo.
Saattohoitokeskusteluissa parantamisen varaa
Ritva Halila korostaa, että terveydenhoitohenkilöstön on osattava kohdata kuolema.
- Omat pelot ja vuorovaikutuksen puute ovat usein huonon hoidon taustalla. Terveydenhuollon henkilöstön pitäisi pystyä näkemään oma rajallisuutensa: yhtäältä oman elämän rajallisuus ja toisaalta rajallisuus parantajina. Hoitohenkilökunnassa elää myös voimakkaana syytösten pelko: pelätään, että joku tulee ja syyttää, jos tehdään tietty päätös. Vaikeita tilanteita täytyy pystyä ajattelemaan loogisesti ja puhumaan niistä. Hoitohenkilökunnan kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi, että jos potilaan sairaus on parantumaton, henkilökunta saattaa kokea sen aika voimakkaasti omaksi epäonnistumisekseen ja heille tulee ehkä luovuttamisen tunne. Saattohoito voidaan tehdä tällaisessa tilanteessa parhaaksi mahdolliseksi ja potilaan olo arvokkaaksi siten, että hän kokee olevansa oman elämänsä herra.
- Potilaiden ja omaisten kuuleminen ja mukaanotto päätöksentekotilanteisiin on vähäistä. Olisi hyvä, jos vakavan sairauden hoito voitaisiin aina aloittaa lääkärin, hoitajan, potilaan ja omaisten neuvottelulla. Kun asiat on kaikkien osapuolten kuullessa kirjattu suunnitelmaan, osataan äkillisissä tilanteissa toimia oikein. Asioiden jälkipuinti vähenee tällä tavoin.
- Paikkakunnittain on paljon eroja kuolevien potilaiden hoidossa. Suomessa hyvän saattohoidon esimerkkejä ovat mm. hoitokodit, kuten Terhokoti Helsingissä ja Tampereella Pirkanmaan hoitokoti, jotka ovat pohtineet alusta loppuun, mikä on potilaan itsemääräämisoikeus, mitä hyvä hoito on ja miten potilaan toiveet otetaan huomioon ihan arkipäivän asioissa.
Ritva Halila kertoo, että ETENELLÄ on runsaasti haasteita edessään.
- Keskeisiä haasteita ovat mm. lääketieteelliseen tutkimukseen liittyvä teknologian kehitys, kantasolut sekä kloonaus. Priorisointikysymyksiin täytyy kiinnittää niin ikään yhä enemmän huomiota tulevaisuudessa, summaa Halila.
