Paimion sairaalalla 70-vuotisjuhlat Tuberkuloosi ei vielä ole historiaa
Paimion parantola otti ensimmäiset potilaansa vastaan 70 vuotta sitten. Tänään parantola on moderni sairaala, joka toimii osana Turun yliopistollista keskussairaalaa. Talossa hoidetaan yhä myös tuberkuloosipotilaita. Tauti ei vielä ole käynyt meillä ylettömän harvinaiseksi ja tuberkuloosille ollaankin parhaillaan laatimassa kattavaa hoitosuositusta.
Paimion parantola otti ensimmäiset potilaansa vastaan helmikuun 21. päivänä vuonna 1933. Ne olivat aikoja, jolloin tubi vielä tappoi joka vuosi säälittä tuhansia suomalaisia. Niinpä Paimion tuberkuloosiparantolankin 286 sairaansijaa tulivat avajaispäivän jälkeen täyteen parissa kuukaudessa.
Historian lehti kääntyi 1940-50 lukujen vaihteessa, kun tuberkuloosilääkkeet keksittiin. Taudin ote alkoi hellittää ja Paimion parantolan toiminta muuttui niin, että talon nimike vaihtui sairaalaksi vuonna 1971.
Nykyisessä Paimion sairaalassa on noin 130 sairaansijaa, joista lähes puolet on yhä varattu keuhkosairauksien klinikalle. Talossa toimii myös sisätautien osasto ja reumasairauksien hoitoyksikkö. Sairaalassa on lisäksi 20-paikkainen kuntoutusosasto, jossa kuntoutetaan muun muassa aivoverenkiertohäiriö- ja aivovammapotilaita.
Keuhkosairauksien klinikan ylilääkärin Kari Liipon mukaan eniten Paimion sairaalan hoitopäiviä kuluttaa krooninen keuhkoahtaumatauti.
- Täällä näemme, minne tupakkaveron tuottoa sijoitetaan, Liippo kiteyttää.
Paimion historia nostaa keuhkosairaudet hakematta etualalle, mutta ilman suurempaa meteliä Paimio on noussut myös reumasairauksien ja reumaortopedisen kirurgian huippuhoidon yksiköksi. Sairaalan ortopedit ja erikoistuvat lääkärit tekevät vuosittain yli tuhat toimenpidettä, joista liki 300 leikkausta on erittäin raskasta ja vaativaa tekonivelkirurgiaa.
Joka päivä tuberkuloosia
- Tuberkuloosin hoito on meillä silti yhä päivittäistä arkea. Varsinais-Suomesta löytyy vuosittain noin 50 uutta tuberkuloositapausta vuodessa. Koko maassa luku on noin 500, Liippo kertoo.
Liippoa ja muita kentän keuhkolääkäreitä ovat kirpaisseet juhlapuheet, joissa on jo riemuittu tuberkuloosin eradikaatiosta. Todellisuudessa tubi on juurittu ehkä 50-100 vuoden kuluttua, jos sittenkään. Liippo toivoo, että kollegat perusterveydenhuollossa ottaisivat aina lukuun myös tuberkuloosin, kun vastaanotolle tulee pitkittynyttä yskää valittava, lämpöilevä ja laihtunut potilas. Todennäköisimmin hän on suomalainen vanhus tai mahdollisesti aikuinen maahanmuuttaja.
- Yhtä varmaa oiretta tai tuntomerkkiä tuberkuloosista ei ikävä kyllä voi nimetä. Mutta jos vanhus yskii, menee nopeasti huonoon kuntoon ja ruokahaluttomaksi, on syytä olla tarkkana ja muistaa niiden tavallisten keuhkokuumeen, diabeteksen ja sydämen vajaatoiminnan ohessa myös tuberkuloosin mahdollisuus, Liippo suosittelee. Erityisen hankala tunnistettava on vanhuspotilaalla mahdollinen, yleistynyt miliaarituberkuloosi. Se ei välttämättä näy kunnolla edes keuhkokuvassa.
Hoitosuositus tekeillä
Kerran löydetyn tuberkuloosin hoito on Suomessa mallillaan, sillä se onnistuu lähes aina. Koska sairaus on kuitenkin käymässä suurelle osalle lääkärikuntaa vieraaksi, ollaan tuberkuloosin diagnosoinnin ja hoidon tueksi nyt laatimassa valtakunnallista torjuntaohjelmaa ja hoitosuositusta.
Suositusta työstää Hengitys ja Terveys -järjestön ja kansanterveyslaitoksen asettama asiantuntijaryhmä. Työn toimeksiantaja on sosiaali- ja terveysministeriö. Liippo on tiiviisti mukana työryhmässä, ja hänen mukaansa suosituksesta on juuri valmistumassa tuberkuloositartuntaa ja kontaktiselvitystä koskeva osio. Seuraavaksi julkaisukuntoon saatetaan ohjeistus tuberkuloosin suojaustoiminnoista sairaanhoitolaitoksissa.
- Tulemme muun muassa suosittelemaan, että jokaisessa keskussairaalassa on tuberkuloosin ja muiden tartuntavaarallisten tautien varalta omalla ilmanvaihtojärjestelmällä varustettuja alipaineistettuja eristyshuoneita, Liippo kertoo.
Tekeillä oleva hoitosuositus on tarkoitus julkaista myös sähköisenä versiona netissä.
MDR-tapaus kreivin aikaan
Paimion sairaalan kaksi alipaineistettua eristyshuonetta saatiin valmiiksi vuoden 2002 toukokuussa. Noin 250 000 euron investointi osoitti tarpeellisuutensa jo samana kesänä. Tuolloin Paimiossa otettiin hoitoon multiresistenttiä tuberkuloosia sairastanut varsinaissuomalainen mies. Hänen tarttuvan tautinsa laatu selvisi Paimiossa nopeasti.
- Tapaus ei ollut meille mikään yllätys, vaan olemme jo kymmenkunta vuotta osanneet odottaa tällaista, ylilääkäri toteaa.
MDR-potilaan kohdalla järjestelmä toimi: terveyskeskuslääkäri osasi epäillä tuberkuloosia, Paimiossa asia otettiin täydestä todesta ja toimet olivat sen mukaisia. Potilas vietiin lähes suoraan sairaalan ovelta eristystiloihin, joista hän ei poistunut ennen viime marraskuuta.
- Hänen lähipiiristään ei löydetty tartuntoja. Hän on kestänyt hyvin lääkkeiden haittavaikutuksia ja hoito on sujunut niin, että olen hyvin luottavainen hänen toipumisensa suhteen. Hoito kestää näillä näkymillä vuoteen 2004 saakka, Liippo kertoo.
Metsäsairaala ottaa omaksi
Alvar Aallon piirtämä Paimion sairaalarakennus on kestänyt hyvin aikaa. Taloa on muutettu funktionalismin hengessä kunkin aikakauden vaatimusten mukaan, kunnioittaen kuitenkin Aallon ajatuksia.
- Sairaanhoidossa meillä ei mikään jää arkkitehtuurista kiinni, vaan nämä tilat palvelevat edelleen hyvin. Se meillä on erikoista, että käytäväpaikkoja täällä ei ole, sillä käytävät ovat niin kapeita, ettei niille voida sijoittaa sänkyjä, Liippo naurahtaa.
Valkokylkistä metsäsairaalaa käy vuosittain ihailemassa sankka joukko turisteja. He eivät enää häiritse sairaalan arkea, sillä vierailijoiden opastus talossa on saatu järjestettyä yhteistyössä Paimion kaupungin ja ulkopuolisten oppaiden kanssa.
- Aikanaan päivystävän lääkärin kirjoittamattomiin velvollisuuksiin kuului myös esitellä taloa kävijöille, Liippo huomauttaa.
Monelle arkkitehtuurimatkailijalle on ollut yllätys, ettei Paimion parantola olekaan museo, vaan edelleen toimiva sairaala. Kari Liippo kertoo, että vierailijoiden innostus pitää talossa työssä olevan silmät auki rakennuksen ajattomalle kauneudelle.
- En aluksi osannut ajatella tätä niin erikoisesti, mutta sitten minulle kävi niin kuin tuntuu käyvän kaikille täällä viipyville: tutustuin rakennuksen historiaan, oivalsin eläväni siinä mukana ja niin huomasin olevani yhtä tämän talon kanssa!
Liippo on työskennellyt Paimiossa vuodesta 1976 lähtien.
