Painonhallinta vaatii malttia
Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että merkittävän laihduttamisen jälkeen paino pyrkii palaamaan entisiin lukemiinsa 3-5 vuoden kuluessa. Siihen ovat syynä monimutkainen fysiologisten, ympäristön ja psykologisten tekijöiden joukko.
Laihdutusjakson aikana henkilön motivaatio on yleensä hyvä, ja painon lasku koetaan palkitsevana. Saavutetun painon ylläpitovaiheessa on vaara, että henkilö hylkää omaksumansa ruokavaliomuutokset ja palaa entiseen elämäntyyliinsä. Tähän on länsimaisen ympäristön runsaalla tarjonnalla vaikutusta. Usein myös kliininen kontrolli, joka oli tiivistä laihdutusjakson aikana, harvenee tai loppuu kokonaan ylläpitovaiheessa.
Tutkijat varoittavat, että laihdutustavoitteet ovat usein ylimitoitetut ja epärealistiset. Tavoitteeksi voidaan asettaa yli 30 %:n painonlasku, kun todellinen taso liikkuu 10 %:n tuntumassa, mitä pidetään järkevimpänä. Laihtumista seuraavat pysyvät terveyshyödyt näkyvät vasta melko pitkällä aikavälillä. Hyöty on suurempi ja pysyvämpi, kun laihduttamiseen lisätään säännöllinen liikunta.
Laihduttamiseen ja painonhallintaan liitetyn liikuntaharjoittelun tavoitteena on toisaalta kuluttaa ylimääräistä energiaa ja toisaalta estää lihasmassan pieneneminen. On puhuttu rasvanpolttoliikunnasta, jolla tarkoitetaan suhteellisen matalalla intensiteetillä toteutettua pitkäkestoista liikuntaa. Tämän tyyppisen liikunnan ei kuitenkaan ole osoitettu olevan tehokkaampaa laihdutusvaiheessa kuin suuremman intensiteetin lihasvoimapainotteisen liikunnan.
Hyvin lihavien ihmisten liikuntaharjoittelussa tulisi aina ensin ottaa huomioon sydämen ja verenkiertoelinten sekä tuki- ja liikuntaelinten riskit. Varsinaisessa liikunnassa tulisi painopiste olla kokonaisliikunnassa ennen yksittäisten lihasryhmien harjoittamista. Lihavilla voi olla vaikeuksia kehonsa hahmottamisessa ja lihasaistissa siten, että esim. tavallisten vatsalihasliikkeiden tekeminen ei onnistu.
Saavutetun painon ylläpitovaiheessa tulisi liikuntamäärien olla melko suuret. Puhutaan noin 2 500 kilokalorin viikoittaisesta kulutustarpeesta, joka merkitsee 45-90 minuutin päivittäistä liikuntaa. Lihasmassan osuuden kasvattaminen on merkittävä tekijä painon ylläpidossa lihasten kuluttaman energiamäärän vuoksi.
Saavutettua painoa tulisi seurata paljon pitempään kuin nykyään tehdään, koska vain noin 10 % laihdutustavoitteen saavuttaneista pysyy tavoitepainossaan omin avuin. Seurantaohjelman sisältö tulisi olla yksilöllisesti muokattava ja kesto riittävän pitkä, jopa kahden vuoden mittainen. Seurannassa tulisi voida tunnistaa riskiryhmät, joita ovat masennukseen taipuvat ja jaksoittain ahmivat. Sen sijaan matalaa (1 400 kcal) energiatasoa ylläpitävät ja noin tunnin päivittäin liikkuvat sekä säännöllisesti painoaan tarkkailevat ovat onnistujia.
Lasten lihavuutta, joka on lisääntymään päin joka puolella maailmaa, tulisi ensisijaisesti pyrkiä ehkäisemään ennakolta. Leikkipuistojen ja kevyen liikenteen väylien rakentamisen avulla lasten luontainen liikunnan tarve olisi helppo tyydyttää. Nykyään kuitenkin vanhempien pelko lasten turvallisuudesta ja kaikkinainen elämän ohjelmoituminen on johtanut siihen, että lyhyetkin koulu- ja harrastusmatkat tehdään autolla tai bussilla.
Kansainvälinen tutkijajoukko pohti liikunnan mahdollisuuksia painonhallinnassa viime viikolla UKK-instituutissa järjestetyssä Euroopan lihavuustutkijoiden kongressiin liittyvässä satelliittisymposiossa.
