Potilaslaki täytti kymmenen vuotta Terveydenhuolto kaipaa yhä avointa keskustelua
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista astui voimaan 1. maaliskuuta 1993. Se oli maailmassa ensimmäisiä ja myös sisällöltään hyvin edistyksellinen. Lain tavoitteena oli koota yhteen hyvän ja eettisesti korkeatasoisen hoidon periaatteet. Laissa määritellään mm. oikeus hoitoon, tiedonsaantiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet sekä potilaan itsemääräämisoikeus.
- Lakiin kohdistui aikanaan myös paljon ennakkoluuloja, muistuttaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja Seija Paatero. Turussa järjestettiin tällä viikolla seminaari potilaslaista ja potilasasiamiestoiminnasta.
- Lain puutteeksi todettiin jo tuolloin se, ettei se koske syntymätöntä tai kuollutta eikä määrittele heidän oikeuksiaan, Paatero toteaa.
Uusi lainsäädäntö toi mukanaan myös potilasasiamiehet. Heidän tehtävänään on tiedottaa potilaille näiden oikeuksista. He myös ohjaavat ja neuvovat potilaita, jos nämä tuntevat tulleensa väärin kohdelluksi tai epäilevät hoitovirhettä. Paatero kuitenkin korostaa, ettei potilasasiamiehen tule ottaa kantaa tapahtuneeseen eikä tehdä siitä johtopäätöksiä. Tätähän potilaat eivät aina tiedä tai muista, vaan toivoisivat jo potilasasiamieheltä selkeää osviittaa ja näkemyksiä.
Miten potilasasiamiehet sitten ovat potilaita palvelleet? Ovatko he pystyneet ajamaan potilaan etua?
- Tästä meillä ei valitettavasti ole mutu-tietoa parempaa käsitystä, Seija Paatero toteaa.
- Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin potilasasiamiehet pitävät kirjaa yhteydenotoista ja niiden aiheista, mutta valtakunnallista tilastotietoa ei ole olemassa. Muutamia yksittäisiä ja alueellisia selvityksiä ja tutkimuksia on valmistunut, mutta kattavasti emme tiedä, miten potilaan oikeudet toteutuvat ja millainen on potilasasiamiesten rooli, hän huomauttaa.
Yhteydenotot ovat lisääntyneet
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä pidetään epävirallisia tilastoja yhteydenotoista.
- Tilastoinnin tarkkuus riippuu jokaisesta potilasasiamiehestä, mutta tilastojamme voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina. Yhteydenottojen määrä on kasvanut vuosien myötä. Viime vuoden tilastopiikkinä näkyvät selvästi professori Urpo Rinteen toimintaa koskeneet yhteydenotot, Paatero kertoo.
Vaitiolovelvollisuuden vuoksi potilasasiamiehet eivät tilastoi yksityiskohtaisesti yhteydenottojen syytä. Kun vuonna 2001 yhteydenottoja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin potilasasiamiehille kirjattiin yhteensä 1 021, viime vuonna yhteydenottoja oli peräti 1 546. Voidaan siten arvioida, että Rinteen toimintaan liittyi useita satoja tiedusteluja.
Paatero huomauttaa myös, ettei yhteydenottotilastoista käy ilmi, millaisiin toimenpiteisiin yhteydenotto on johtanut. Potilasvahinkotilastot julkistetaan keväällä, mutta nekin kuvaavat vain tiettyä osa-aluetta potilasoikeuksien toteutumisessa.
Varsinais-Suomen tilastojen mukaan tärkein yhteydenottoaihe oli epäily hoitovahingosta. Viime vuonna kyselyitä kohdistui myös hoitoonpääsyyn ja maksuasioihin - mikä johtunee paljolti Rinteen epäillyistä väärinkäytöksistä.
Ongelmia voisi pohtia useammin saman pöydän ääressä
Miksi potilasasiamiesten työsarka on lisääntynyt?
Hallintoylihoitaja Seija Paatero pitää tärkeimpänä syynä potilaiden parantunutta valveutuneisuutta. Potilaislainsäädäntöä on opittu tuntemaan, asenteet ovat muuttuneet ja potilaat ryhtyneet entistä voimallisemmin peräämään oikeuksiaan. Paatero uskoo myös, että julkisuuteen nousseet terveydenhuollon talousongelmat ovat lisänneet yleistä keskustelua terveydenhuollon tasosta. Tämäkin voi vaikuttaa potilaiden yhteydenottojen lisääntymiseen.
TYKS:n kirurgian osaston ylilääkäri Timo Savunen lisää, että myös ulkomaalaissyntyisten potilaiden määrän kasvu näkyy potilasvalituksissa. Yhä useammin klinikoissa törmätään kulttuurieroihin. Potilas on saattanut loukkaantua tilanteissa, joissa suomalainen henkilökunta ei ole edes osannut kuvitella olevan mitään kulttuurisia ongelmia. Näitä tilanteita opitaan hoitamaan vasta kokemuksen myötä.
Ylipäänsä Savunen kaipaa nykyistä enemmän avoimuutta potilaan ja henkilökunnan kohtaamiseen.
- USA:ssa työskennellessäni oli itsestään selvää, että leikkaava kirurgi selosti toimenpiteen jälkeen tapahtumat potilaansa omaisille. Se kuului nimenomaisesti hänelle, mikä varmasti osaltaan lisäsi luottamuksen tunnetta.
- Yksi keino lisätä luottamusta terveydenhuollossa olisi avoin keskustelu. Jos esimerkiksi potilas on tyytymätön saamaansa kohteluun, voisivat sairaalan edustaja, potilasasiamies ja potilas istua alas saman pöydän ääreen pohtimaan, mikä meni pieleen. Suora kohtaaminen tekisi varmasti hyvää kaikille osapuolille! sanoo Timo Savunen.
