Professori Kaija Seppä: Päihdesairauksien hoitoon tarvitaan uudenlaisia tulostavoitteita

Päihdepotilaat ovat hoitoon pyrkiessään heikossa asemassa verrattuna moniin muihin sairaisiin, sillä päihdehoitoon ei uskota ja resursseja on monissa kunnissa leikattu, sanoo professori Kaija Seppä Tampereen yliopistosta. Niinpä laitoskuntoutuspäivät ovat vähentyneet ja Kelan kuntoutusrahaa on päihdepotilaalle herunut joissain tapauksissa vasta päihdeasiamiehen tekemän valituksen jälkeen. Pirkanmaalla päihdepotilaita on lopulta jouduttu hoitamaan pitkään erikoissairaanhoidossa psykiatrisella osastolla, koska päihdehuollon laitospaikkoja on supistettu.

Valtakunnallisilla Päihdepäivillä elo-syyskuun vaihteessa puhunut professori Seppä näkee tärkeäksi painopisteen muuttamisen päihdesairauksien parantamisesta toisaalta ehkäisyn suuntaan ja toisaalta hoivan ja haittojen minimoimisen suuntaan.

- Kylmät lukuarvot ja retkahtamattomuus ovat huonoja tulosmittareita. Päihdepotilaan hoidon tuloksen arvioinnissa mittarien tulee olla laajemmat.

Seppä uskoo, että päihdesairauksien hoito olisi sekä tieteellis-teknisesti että kustannusnäkökulmasta kilpailukykyistä, jos siihen panostettaisiin. Tämä tarkoittaa mm. koulutuksen lisäämistä, toimivien hoitoketjujen luomista ja päihdestrategioiden laatimista kunnissa. Päihdeongelmaan puuttuminen varhaisvaiheessa ns. mini-intervention keinoin ontuu edelleen terveydenhuollossa. Tutkimusten mukaan vain kolmasosa lääkäreistä ja joka kymmenes hoitajista tuntee mini-intervention keinot.

- Eikö olisi parempi puuttua ongelmaan varhain mini-intervention keinoin terveyskeskuksessa kuin hoitaa kuusi vuotta myöhemmin vaikea haimatulehdus yliopistosairaalan teho-osastolla, varsinkin kun väliin mahtuu useita erikoissairaanhoidon kontakteja, kysyy Seppä.

- Vaikkei lopullista raitistumista tapahtuisikaan, mini-interventiosta voi olla hyötyä mm. elämänlaadun kannalta.