Jokaisen neuvolalääkärin olisi tärkeä saada koulutusta siihen, miten päihdeäitejä kohdataan. Päihteistä pitää puhua avoimesti ja kysyä suoraan, sanoo osastonylilääkäri Tytti Raudaskoski OYS:n äitiyspoliklinikalta.

Raskaana oleva päihderiippuvainen äiti herättää lääkärin vastaanotolla paljon tunteita. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?

- Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on mainio työkalu, näkee raskaana olevien päihdeäitien hoidosta vastaava osastonylilääkäri

Tytti Raudaskoski

OYS:n äitiyspoliklinikalta. Samaa mieltä hänen kanssaan on vastaava sosiaalityöntekijä

Gunne Bäckmark-Lindqvist

HYKS:n Naistenklinikan HAL-poliklinikalta.

- Se tekee päihderiippuvaisten äitien ja heidän lastensa tarvitsemien tukitoimien räätälöimisen jo raskausaikana aiempaa sujuvammaksi, hän sanoo.

Velvollisuus ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen on ollut kirjattuna lakiin nyt vuoden verran. Ilmoitus tulee tehdä, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia heti synnyttyään. Lapsen asiakkuus alkaa kuitenkin vasta syntymän jälkeen.

- Ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta on tullut paljon positiivista palautetta. Ilmoituksia tuntuvat tekevän eniten sellaiset tahot, jotka ovat äidin kanssa tekemisissä raskauden loppuvaiheissa. Tyypillisimpiä syitä ilmoitukseen ovat päihde- ja mielenterveysongelmat, kertoo neuvotteleva virkamies

Lotta Silvennoinen

sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Lapsi todeksi äidin mielessä

Tytti Raudaskosken tiimiin OYS:n äitiyspoliklinikalle päihderiippuvainen äiti päätyy yleensä neuvolan AUDIT-kyselyn perusteella. Äitiyspoliklinikalle asti tulevat äidit ovat lähes aina hoitomyönteisiä, mutta kukaan ei tiedä paljonko päihteiden käyttöä jää piiloon.

OYS:ssa odottajaa hoitavat päihdeongelmiin koulutettu kätilö, erikoislääkäri ja sosiaalityöntekijä.

Äitiä pyritään tukemaan vanhemmuuteen kasvamisessa ja lasta tehdään todeksi äidin mielessä.

- Rekisteröimme sikiön sykettä normaalia pitempään, kiinnitämme ultrassa huomiota lapseen, kyselemme miten sikiön liikkeet tuntuvat. Etenkin kätilö pyrkii puhumaan äidin kanssa siitä, millaisia ajatuksia tällä on elämästä lapsen syntymän jälkeen, Tytti Raudaskoski kertoo.

Poliklinikkakäynneillä varmistetaan, etteivät päihteet ole vaurioittaneet sikiötä. Virtsasta tehtävät huumeseulat ovat osa raskauden seurantaa.

- Päihdeongelman mahdollisuus kannattaa muistaa, jos alkaa tulla raskausongelmia, esimerkiksi on verenvuotoa tai kohtu kasvaa huonosti. Jokaisen neuvolalääkärin olisi tärkeä saada koulutusta siihen, miten päihdeäitejä kohdataan. Asiasta pitää puhua avoimesti ja kysyä suoraan, Raudaskoski sanoo.

Tuki vähentää lapsen vaurioita

Päihdeperheessä kasvaminen vahingoittaa herkästi lapsen psyykkistä ja kognitiivista kehitystä. Yksi tapa parantaa äidin ja lapsen vuorovaikutusta on jo odotusaikana alkava ryhmäpsykoterapia, jollaisia lastenpsykiatri

Ritva Belt

on vetänyt Tampereen kaupungin päihdeperheille tarkoitetussa tukikeskus Päiväperhossa.

- Odotusaika on monelle naiselle etsikkoaika, mahdollisuus muuttaa koko elämäntapansa. Kun äiti saa tukea jo raskausaikana, voidaan estää sikiövaurioita ja ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa.

Usein päihdeongelman taustalla on ihmissuhteiden katkonaisuutta, traumaattisia kokemuksia ja sukupolvien aikana kertynyttä kuormaa. Belt on työssään nähnyt, kuinka nuoren äidin elämä voi muuttua vaikeiden asioiden käsittelyn ja äitiydessä onnistumisen myötä.

- Jos äideille annetaan mahdollisuus ja jaetaan heidän taakkojaan, he ottavat avun mielellään vastaan ja sitoutuvat hoitoon.

Aina hoito ei auta pitämään äitiä pysyvästi raittiina ja päädytään lapsen huostaanottoon. Etukäteen tätä on vaikea ennustaa.

- Lapsen varhaista kehitystä on silloinkin voitu suojella. Myös huostaanotot ovat hallitumpia, Belt näkee.

Ympäristö kasvattaa lapsen

- Diagnoosi on diagnoosi, mutta ympäristö luo lopputuloksen. Lasten pitkäaikaisennusteeseen, pärjäämiseen, terveyteen, kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavat vääjäämättä sosiaaliset tekijät, painottaa vastaava lääkäri, sosiaalipediatri ja lastenneurologi

Satu Kivitie-Kallio

HYKS:n sosiaalipediatrian vastaanotolta.

Päihdeperheiden lasten tukipalveluja pohtineen STM:n työryhmän tuore raportti edellyttää, että jokaiseen sairaanhoitopiiriin olisi perustettava pysyvä sosiaalipediatrian vastaanotto. Päihdeperheen lapset tarvitsevat pitkäaikaista seurantaa erikoissairaanhoidossa.

Sosiaalipediatriassa kiinnitetään huomiota lapsen kehitykseen ja terveyteen, ja huomioidaan samalla erityisesti lapsen hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset ja ympäristötekijät.

Perheiden tilanteet aiheuttavat Kivitie-Kallion mukaan usein ammattihenkilöissäkin avuttomuutta ja ristiriitaisia tunteita.

- Puhumme asioista suoraan ja konkreettisesti. Vaikeista asioista ja tilanteista huolimatta perheet ovat tulleet vastaanotolle yllättävän hyvin, osa toki lastensuojelun velvoittamana.

- Tällaisen työn tarve on kasvanut eikä sen tarpeellisuutta enää juurikaan kyseenalaisteta. Jos tätä porukkaa ei auteta, niin edessä on isoja ongelmia.

Ritva Beltin mukaan on hyvin sattumanvaraista miten äidit lapsineen pääsevät hoitoon eri puolilla maata. Tarvittaisiin alueellisia hoitomalleja, joiden mukaisesti perheet voitaisiin ohjata hoitoon. Hoidoissa olisi hyvä olla myös hieman yksilökohtaista valinnanvaraa.

- Päihdeongelma on tullut jäädäkseen ja se koskee valitettavan monia lapsiperheitä. Hoidon kehittäminen on iso satsaus, mutta se on tehtävä, jos halutaan estää seuraukset, eli lasten kaltoinkohtelu, vakavat kiintymyssuhteiden häiriöt, huostaanotot sekä sukupolvien kierteen jatkumo.

Lue myös artikkeli sivuilta 1189-95.

"Huostaanotto on rankka asia"

Kun nuori Karin Mäkelä sai kuulla odottavansa esikoistaan 1990-luvun alussa, hän päätti neuvolalääkärin ja lähisuvun epäilyksistä huolimatta, että lapsi saa syntyä ja että siitä pidetään hyvä huoli. Raskausaika meni hyvin, mutta vähitellen huumeet hiipivät taas osaksi nuoren perheen elämää. Lopulta kaikki kolme lasta oli otettu huostaan.

Köyliön avovankilassa vapausrangaistustaan parhaillaan suorittava Mäkelä kertoo kaikesta tästä vastajulkaistussa kirjassaan Valkea Voima - Huumeäidin tarina (Atena 2011).

- Silloin huumeista ei tiedetty paljoakaan, olimme joka paikassa kuin kokeiluperhe, kertoo Karin Mäkelä nyt.

Vuodet kuluivat huumehuuruisesti, mutta taistellen oikeudesta pitää yhteyttä lapsiin, kunnes vanhimman lapsen masennus ja lopulta itsemurha ravistelivat äidin irti huumeista.

Mäkelä toivoo, että jos vanhemmilla on suinkin halua hoitoon, perheet pyrittäisiin pitämään koossa ja hoitamaan vanhempia ja lapsia yhdessä.

- Huostaanotto on rankka asia ja se on näkynyt meidän lapsista. Silti kukaan heistä ei ole saanut terapiaa, Mäkelä kritisoi.

- Olisi hyvä, jos lapsilla olisi joku sijaisperheen ja lastensuojelun ulkopuolinen tukihenkilö tai terapeutti. Sama henkilö voisi kohdata myös vanhemmat ja antaa lapsista puolueetonta tietoa.

Pakkohoitoa voisi Mäkelän mielestä käyttää raskausaikana lapsen suojelemiseksi, muuten hän ei pakkoon usko. Tärkeintä olisi, ettei päihteidenkäytöltä ummistettaisi silmiä.

- Päihteiden käyttäjä on aina epärehellinen ja päihdeongelma voi olla kenellä tahansa, myös työssäkäyvällä ihmisellä. Hämäsin vuosikaudet lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa sillä, että olen tällainen täti tavallinen. Kukaan ei olisi uskonut, että minulla on päihdeongelma. Oli helppo hankkia reseptejä ja selittää asiat parhain päin.

Pakkohoito tulee lakiin

Päihderiippuvaisten odottajien tahdonvastainen hoito on näillä näkymin tulossa lakiin. Se on osa sosiaali- ja terveydenhuollon tahdonvastaisia toimia koskevaa kokonaisuudistusta. Luonnos hallituksen esitykseksi valmistunee vuoden loppuun mennessä.

Johtaja Kari Paaso STM:n Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolta arvioi, että laki voisi tulla voimaan vuoden 2013 alussa. Tahdonvastaisen hoidon pituudeksi kaavaillaan 30 vuorokautta.

Entä jos päihderiippuvaiset äidit eivät enää uskalla tulla neuvolaan?

- Sitä ei pidetä kovin suurena vaarana tässä yhteydessä. Asiantuntijoiden selkeä näkemys on, ettei neuvolapalvelujen karttaminen olisi kovinkaan paljon nykyistä laajempaa, Paaso toteaa.

Perheiden tilanteet aiheuttavat usein ammattihenkilöissäkin ristiriitaisia tunteita.