Saako päätoimittaja vaihtaa leiriä?
Vaikka Richard Smith kirjoitti viimeisessä pääkirjoituksessaan reflections of a retiring editor, ei hän silti millekään eläkkeelle jäänyt.
Päinvastoin. Lontoon sydämestä ottaa ensi askeliaan Euroopan kamaralla amerikkalaisen jättifirman tytäryritys, jonka nimitykset herättivät Britanniassa huomiota. Mukaan kun tempaistiin kaksi maan terveyspolitiikan todellista sisäpiiriläistä. Richard Smithin lisäksi UnitedHealt Europessa työskentelee myös Simon Stevens, joka toimi aiemmin pääministeri Tony Blairin terveyspoliittisena neuvonantajana.
Haastatteluhetkellä Richard Smith peittelee vain vaivoin ärtymystään työpaikan vaihdoksesta aiheutuneesta debatista muun muassa BMJ:n nettisivuilla.
- Vaihdoin työpaikkaa, en mielipiteitä enkä vakaumustani! hän puuskahtaa.
- Ensimmäiset 12 vuotta BMJ:ssä apulaispäätoimittajana kirjoitin todella paljon terveyspolitiikasta, terveysalan työttömyydestä ja muista sosiaalisista kysymyksistä. En ollut bisneksen kanssa oikein missään tekemisissä, mutta sitten kauteni keskivaiheilla vietin vuoden Kaliforniassa Business Schoolissa. Se vuosi muutti näkemykseni taloudesta ja liike-elämästä. Viimeiset 13 vuotta BMJ:ssä vastaavana päätoimittajana osallistuin jo selvästi enemmän myös taloudenhoitoon. Lopulta työajastani 60 prosenttia olikin jo bisnestä ja vain 40 prosenttia journalistista työtä, Smith kuvailee.
Kuin benji-hyppy
Marras-joulukuun vaihteessa terveydenhuollon tulevaisuutta käsitelleessä seminaarissa puhunut Richard Smith kuitenkin suututti heidät, jotka olivat pitäneet häntä vankkumattomana julkisen terveydenhuollon kannattajana. Smith esimerkiksi vertasi kansallisen terveyspalvelun, NHS:n, palvelujen käyttämisen olevan yhtä vaarallista kuin benji-hyppy: laatustandardien vaihtelu on niin käsittämätöntä.
- Olen yhä sitä mieltä, että NHS on Britannian terveydenhuollon perusta. Mutta eihän NHS:n arvostelu voi tarkoittaa sitä, että olisi sitä vastaan! Richard Smith sanoo harmissaan.
Tony Blairin hallitus on viimein käynnistänyt terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisen, joka on jo ehtinyt saada runsaasti kritiikkiä osakseen.
Maahan tulee kuuden kuukauden hoitotakuu. Lisäksi tämän vuoden joulukuussa potilaiden valinnanvapautta parannetaan tarjoamalla heille tiettyjä toimenpiteitä varten vapaus valita viiden eri sairaalan kesken. Yksityiset ja julkiset sairaalat joutuvat hinnoittelemaan toimenpiteensä, ja kilpailu ratkaisee, mitkä sairaalat pääsevät valittavien listoille.
Nyt pelätään, että NHS:n sairaalat saattavat hinnoitella itsensä ulos kisasta, koska ne joutuvat ylläpitämään muun muassa kallista ensiapu- ja päivystysjärjestelmää, toisin kuin palvelutarjontansa itse valikoivat yksityissairaalat.
Kermat päältä
Richard Smithin työnantaja ja muu yksityissektori ovat jo saaneet moitteita kerman kuorimisesta päältä ja siitä, että ne tulevat isolla rahalla romuttamaan perusteiltaan oikeudenmukaisen NHS:n.
- Mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että meillä rikkaiden ja köyhien eliniässä on kymmenen vuoden ero? Tarkoituksemme ei ole tulla tekemään rahaa Ison-Britannian terveydenhuollon yksityistyistämisellä, vaan tuoda Yhdysvalloista uusia, modernisaatiota nopeuttavia innovaatioita! puuskahtaa Smith.
- Krooniset taudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes, vievät nykyisin huomattavan osan terveydenhuollon resursseista. Usein näiden potilaiden hoito on hajautunut eri sektoreille, mutta moni tarvitsisi esimerkiksi omahoitajan, joka koordinoisi tätä hoidon sekamelskaa, Smith toteaa.
UnitedHealth Europella on Englannissa jo meneillään pilottiprojekti, jossa kiertävät, erikoiskoulutetut hoitajat tukevat vanhusten kotona-asumista ja sairaalakierteen välttämistä. Ohjelmalla pyritään paitsi kohottamaan vanhusten elämänlaatua, myös säästämään kalliin laitoshoidon kustannuksia.
- Emme aio siis kilpailla NHS:n kanssa, vaan tuottaa sille uudenlaisia palveluja. Tällä periaatteella toivomme voivamme työskennellä paitsi Isossa-Britanniassa, myös muualla Euroopassa, mahdollisesti Suomessakin, väläyttää Richard Smith.
