Huono palkka, 80-tuntinen työviikko, byrokratiaa, hierarkiaa ja näköalattomuutta. Siinä pitkä lista puutteita, joita saksalaislääkärit ryhtyivät tänä vuonna korjaamaan. Pitkät lakot toivat palkankorotuksia, mutta nyt hallituksen terveysreformin pelätään vain pahentavan lääkärien työoloja.

Saksan terveydenhuollon historian suurin lakkojen sarja päättyi elokuussa viiden kuukauden taistelujen ja neuvottelujen jälkeen. Lääkärien ammattijärjestö Marburger Bund ja työantajajärjestöjen lautakunta sopivat korotuksista, jotka nostavat lääkärien palkkoja 10-13 prosenttia.

Palkkahaitari liukuu 3 420 eurosta aina 6 500 euroon. Sopimuksen mukaan lääkärien työaika voi yhdessä vuorossa olla enimmillään 18 tuntia.

Nyt sopimusta on ehditty jo tutkia ja tulkita tarkemmin. Lääkärijärjestöt ovat havainneet sekä hyvää että huonoa.

- Kyllä sopimukseen voi olla tyytyväinen, vaikkei esimerkiksi päivystyskorvauksiin saatukaan toivottua korotusta, sanoo Marburger Bundin puheenjohtaja, tohtori

Frank Ulrich Montgomery

.

Marburger Bund edustaa noin 100 000 saksalaista sairaalalääkäriä.

- Tärkeintä on, että vuosikausia jatkunut lääkärien palkkojen leikkautuminen on saatu nyt pysäytettyä, sanoo puolestaan Bundesärztekammerin puheenjohtaja

Jörg-Dietrich Hoppe

. Hän johtaa noin 400 000 lääkärin liittoa.

"Mister 30 Prozent"

Lääkärilakossa taisteltiin tietysti ensisijaisesti parempien palkkojen puolesta. Saksassa palkat ovat jääneet jälkeen maista, joissa esimerkiksi lääkäripula on pullistanut tilipussia.

Lääkärien palkkojen vertailu eri maiden kesken on lähestulkoon mahdotonta. Marburger Bund on kuitenkin käyttänyt lakkotaistossaan vuoden 2002 tilastoja, joiden mukaan saksalaislääkärin keskiansio oli tuolloin noin 44 000 euroa vuodessa. Esimerkiksi brittikollegalla palkkapussi oli lähes tuplasti suurempi.

Lakkobanderolleissa vaadittiin 30 prosentin korotuksia. Vaatimukselle antoi kasvot Frank Ulrich Montgomery, joka leimautui tulisieluiseksi lakkokeisariksi.

Miehen värikäs persoona jakaa lääkärikuntaa. Hänen uudelleen valintansa joulukuussa Marburger Bundin johtoon ei ole kirkossa kuulutettu, vaikka lakko toikin muihin julkisiin aloihin verrattuna useita prosentteja paremmat palkankorotukset.

- Lääkärit ovat perinteisesti olleet aina jotain vastaan, nyt pitäisi jaksaa taistella paremman terveydenhoidon puolesta! jyrähtää Montgomery.

Saksassa kansaa viriteltiin lääkärilakon uhkaan herättämällä julkista keskustelua terveydenhuollon tilasta.

- Sairaaloiden alasajo on ollut rajua viime vuosina. Sairaaloiden määrä väheni kymmenen prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2001. Vuodepaikat vähenivät viidenneksen ja hoitoajat lyhenivät kolmanneksen. Kuitenkin samaan aikaan hoidettujen tapausten määrä kasvoi viidenneksen, Montgomery kertoo.

Lääkärien työtahti on luonnollisesti kiristynyt, ja palkattomat ylityöt ovat Montgomeryn ja Hoppen mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Preussilainen hierarkia karkottaa

Saksalaislääkärin työaika on keskimäärin 80 tuntia viikossa.

- Eräille vanhemmille lääkäreille se on ehkä sopinut, mutta nuoret lääkärit arvostavat jo muita asioita. Kyselyn mukaan valmistuvista nuorista lääkäreistä joka kolmas haluaa muualle kuin kliiniseen työhön tai aikoo muuttaa pois Saksasta, kertoo Frank Ulrich Montgomery.

Jo noin 6 300 saksalaislääkäriä työskentelee ulkomailla, lähinnä Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa.

Saksalaissairaaloiden ilmapiiri on omiaan karkottamaan lääkäreitä. Erään kyselyn mukaan jopa kolmasosa sairaalalääkärin työajasta kuluu dokumentointiin ja muihin hallinnollisiin tehtäviin. Perinteisesti saksalaissairaaloissa on ollut vähän avustavaa henkilökuntaa.

- Nuorten lääkärien mielestä pahinta saksalaissairaaloissa on kuitenkin hierarkia, joka on pahempi kuin preussilaisella sotakentällä, hymähtää Montgomery.

Saksalaislääkärit ovat saaneet viestiänsä hyvin läpi mediassa, mutta luonnollisesti pitkä työtaistelua laski lakon kannatusta, vaikka lakkoa porrastettiinkin.

- 80 prosenttia saksalaisista pitää lääkäreitä rikkaana ja ahneena ammattikuntana. Mutta samaan aikaan 80 prosenttia saksalaisista korostaa, että heidän on kuitenkin onnistunut saada omalääkäri, joka on ihan toisenlainen. Yhdeksän kymmenestä saksalaisesta kertookin valitsevansa häntä hoitavan sairaalan siellä työskentelevien lääkärien mukaan, Montgomery hymyilee.