Somalinaisia auttaisi sosiaali- ja terveydenhuollon tiivis yhteistyö
Somalinaisten elämästä Suomessa väitellyt filosofian lisensiaatti Marja Tiilikainen kaipaa keskustelua siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa.
- Kolmasosa Suomessa olevista somalinaisista on yksinhuoltajaäitejä. Monet somalinaiset etsivät kipuihinsa hoitoa eivätkä koe saavansa sitä. Usein lääkärit eivät kuitenkaan tiedä, miten vaikeita perhetilanteita näillä naisilla on, Marja Tiilikainen kertoo.
- Salassapito-ongelmat ovat ymmärtääkseni aika vaikeita, mutta tiiviimpää yhteistyötä kuitenkin tarvittaisiin. Sekin helpottaisi, jos terveydenhuoltoon ja sosiaalipuolelle saataisiin lisää maahanmuuttajataustaisia ihmisiä työhön, hän sanoo.
Marja Tiilikaisen väitöskirja Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa perustuu etnografiseen kenttätutkimukseen pääkaupunkiseudun lähiöissä. Tiilikainen keräsi aineiston vuosina 1996-2002. Hän vietti paljon aikaa somalinaisten kodeissa, osallistui heidän arkeensa ja erilaisiin tilaisuuksiin ja oli mukana äitiys- ja lastenneuvolakäynneillä. Aineistona on myös runoantologia, jossa Suomessa asuvat somalinaiset kertovat muun muassa kokemuksistaan sodasta ja pakolaisuudesta.
Kenttätutkimuksen ydinjoukkoon kuului 22 naista, heistä valtaosa 20-30-vuotiaita pienten lasten kotiäitejä.
Somalinaisia tarkastellaan väitöskirjassa paitsi terveystoimijoina, myös uskonnollisina, moraalisina, äititoimijoina ja yhteiskunnallisina toimijoina. Tiilikainen korostaa naisten kokemuksellista näkökulmaa terveyteen ja sairauteen. Väitöskirja kuuluu uskontotieteen ja lääketieteellisen antropologian aloihin.
Trauma vahvistuu Suomessa
Monilla Suomessa asuvilla somalinaisilla on erilaisia kipuja ja väsymystä, epämääräistä oireilua, joiden perusteella lääkäri ei välttämättä voi tehdä diagnoosia.
- Näen naisten oireet tapana ilmaista muita elämisen vaikeuksia, mitä heillä on. Oireiden takana on koko eletty elämä, Tiilikainen sanoo.
Hänen mukaansa kyse ei kuitenkaan ole vain sisällissodan aiheuttamasta traumasta, vaan myös naisten kokemuksista Suomessa: heille on huudeltu, heitä on syljetty ja heihin on käyty käsiksi. Siten aikaisemmin koettu trauma syvenee Suomessa.
Tiilikaisen mukaan kyseessä on somalien kollektiivinen trauma. Häntä askarruttaakin, miten tällaista traumaa pitäisi käsitellä.
- Länsimaisessa terapiassa lähestymistapa on aika yksilökeskeinen. Jotta traumasta selviäisi, siitä pitäisi pystyä puhumaan ja sitä kautta vapautumaan. Naiset itse kuitenkin sanovat, etteivät he halua puhua sisällissodasta ja kauheuksista, vaan yrittävät mieluummin unohtaa ja mennä eteenpäin. Naiset eivät puhu sodasta, mutta heitä yhdistää se, että he voivat puhua oireistaan.
Suomalaisilla somaleilla on runsaasti yhteyksiä sisällissodan vuoksi ympäri maailmaa hajonneeseen somaliyhteisöön. Vaikeissa sairauksissa hoitoa yritetään Tiilikaisen mukaan hakea myös ulkomailla asuvien sukulaisten ja tuttavien kautta, jopa Somaliasta saakka. Joskus saatetaan konsultoida länsimaisia lääkäreitä Suomen ulkopuolella. Ne, joilla on rahaa, matkustavat hoitoa hakemaan, muut etsivät apua puhelimitse tai sähköpostein.
Puolet Suomen somaleista alle 15-vuotiaita
Suomen somaliväestöstä 47 prosenttia on alle 15-vuotiaita. Yli 35-vuotiaita Suomen somaleista on vain 16 prosenttia.
Marja Tiilikaisen mukaan somaliäidit tarvitsevat paljon neuvontaa lastenhoitoon ja lastensairauksiin liittyvissä perusasioissa, kuten flunssan hoidosta kotona tai tietoa, milloin on tapana lähteä lääkäriin. Heillä on myös paljon lasten ruokailuun liittyviä kysymyksiä: mikä ruoka täällä on terveellistä lapselle? Uudet maahanmuuttajaryhmät tarvitsevat neuvoja jo pelkästään pukeutumiseen talvella.
Tiilikaisen kokemuksen mukaan esimerkiksi islamin sääntöihin liittyvissä kysymyksissä voidaan joustaa, jos asiat pystytään perustelemaan kunnolla, eli että toiminta on hyväksi terveydelle.
