Sydämen vajaatoimintaan etsitään uusia hoitoja
Vaikka hoitotulokset monissa sydän- ja verisuonitautien muodoissa ovat jatkuvasti parantuneet, kroonista sydämen vajaatoimintaa potevien ennuste on edelleen huono. Riski ennenaikaiseen kuolemaan on huomattava, ja potilaiden elämänlaatu on usein huono.
Euroopan kardiologikongressissa esiteltiin viikonloppuna isolla potilasjoukolla tehdyn CHARM-tutkimuksen tuloksia. Kolmeen osaan jakautuneessa tutkimuksessa tutkittiin noin kolmen vuoden ajan erityyppisten vajaatoimintapotilaiden hoitoa kandesartaanilla. Tutkimuksen tulokset on julkaistu myös uusimmassa Lancetissa.
- Tutkimuksessa haluttiin selvittää, hyödyttääkö angiotensiini II -reseptorien salpaus niitä potilaita, jotka haittavaikutuksien takia eivät siedä ACE:n estäjiä. Vastausta haettiin myös siihen, parantaako tämä lääkitys myös diastolisen vajaatoiminnan ennustetta, kertoo CHARM-tutkimuksen Suomen päätutkija kardiologian erikoislääkäri Matti Niemelä Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta.
- Tulokset ovat kautta linjan lupaavia, toteaa Niemelä.
Vajaatoimintapotilaat ovat niin vaikea potilasryhmä, että hoitotulosten parantuminen lisälääkityksellä ja korvaavan lääkkeen hyvä teho merkitsevät Niemelän mukaan selvää parannusta. Kaikkiaan CHARM-tutkimuksen kolmeen osioon osallistui 7 601 potilasta 21 maassa. Keski-ikä oli 66 vuotta. Vajaa neljännes oli yli 75-vuotiaita. Naisia tutkivista oli kolmannes. Suomesta tutkimukseen osallistui 102 potilasta.
Tutkimus jakaantui kolmeen erilliseen osioon. Ensimmäisessä osiossa tutkittiin angiotensiini II -reseptorien salpaajien tehoa 2 028 potilaalla, jotka eivät sietäneet ACE:n estäjiä niiden aiheuttamien haittavaikutusten vuoksi.
Noin 20 prosentilla vajaatoimintapotilaista ei ole ACE:n estäjiä käytössä nimenomaan sivuvaikutusten, kuten yskän, angioödeeman tai munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Satunnaistetussa tutkimuksessa todettiin, että kandesartaanilääkitys vähensi sydänperäisen kuoleman ja sairaalahoitoon joutumisen vaaraa suhteellisesti 23 prosenttia, mikä oli tilastollisesti merkittävää.
Toiseen osioon satunnaistettiin 2 548 potilasta, joilla oli systolinen vajaatoiminta, ja heillä oli jo asianmukainen vajaatoimintalääkitys käytössä, kuten ACE:n estäjät 100 prosentilla ja beetasalpaajat 50 prosentilla. Sydänperäisen kuoleman ja sairaalahoidon riski pieneni 15 prosenttia (p = 0,011) verrattuna pelkkään perinteiseen hoitoon.
Kolmas tutkimushaara käsitti 3 023 potilasta, joilla oli sydämen vajaatoimintaoireisto, mutta joiden sydämen systolinen toiminta oli todettu normaaliksi eikä heillä todettu tavanomaisia aiheita ACE:n estäjähoitoon. Tässä osiossa sydänperäisten päätetapahtumien suhteellinen riski laski 11 prosenttia, eikä ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tämä ryhmä oli selvästi hajanaisin ja vaikeimmin diagnostisoitava potilasjoukko, joten merkitsevien tulosten saaminen oli odotetusti hankalaa.
- Mielenkiintoista tässä osiossa oli kuitenkin se, että lumeryhmään verrattuna uusia diabetestapauksia oli peräti 40 prosenttia vähemmän, Niemelä huomauttaa.
Tulos on samansuuntainen kuin ACE:n estäjien käyttäjillä todettu.
Niemelän mukaan kandesartaanin tutkimuksessa havaitut sivuvaikutukset olivat odotetun kaltaisia. Potilaiden kreatiini- ja kaliumarvoja sekä munuaisten mahdollista vajaatoimintaa pitää seurata, sillä angiontensiini II -reseptorien salpaajien mahdolliset sivuvaikutukset kohdistuvat juuri tekijöihin.
Kaiken kaikkiaan Matti Niemelä pitää CHARM:n tuloksia erittäin hyvinä, koska tutkittavien joukko oli riittävä luotettavan näytön saamiseen, ja mukana oli myös riittävästi hyvin iäkkäitä ihmisiä. Tutkimus siis vastasi sitä arkea, jossa lääkärit ja potilaat elävät.
Euroopan kardiologikongressissa esiteltiin myös uusia tuloksia EUROPA-tutkimuksesta, jossa selvitettiin perindopriilin ehkäisevää vaikutusta. 12 218 potilasta käsittäneen eurooppalaisen monikeskustutkimuksen mukaan lääkehoito laski sydänperäisen kuoleman, sydäninfarktin ja sydämenpysähdyksen suhteellista riskiä 20 prosenttia vakaata sepelvaltimotautia sairastavilla.
