Kööpenhaminassa korvaushoitoon pääsee vuorokaudessa. Retkahdukset eivät ole syy lopettaa hoitoa - eikä lääkärien kuulu moralisoida. Asennoitumista on ollut aikaa opetella jo kohta neljä vuosikymmentä.

Suomalaissyntyinen lääkäri Irene Mills aloitti vuonna 2000 vastaanoton Kööpenhaminan läänin päihdehoitoklinikassa.

- Periaatteenamme on kaikinpuolinen valinnanvapaus, Irene Mills sanoo.

Potilas tulee vieroitus- ja korvaushoitoon yleensä omasta aloitteestaan. Hän keskustelee ensin sosiaalityöntekijän kanssa, jonka jälkeen lääkärin kanssa keskustellaan lääkityksen muodosta. Uudelta asiakkaalta saatetaan ottaa virtsakoe, mutta yleensä sitä ei käytetä.

- Yleensä aloitamme buprenorfiinilla, mutta suurin osa ylläpitohoidossa olevista potilaistamme käyttää metadonia. Hoitosuhteen alussa potilaat tulevat klinikalle hakemaan lääkkeensä päivittäin, mutta myöhemmin annetaan mukaan useamman päivän annoksia, Mills kertoo.

Potilaina pitsikaulusmummojakin

Tanskassa metadonia ja buprenorfiinia saa samoista hoitopaikoista. Väkivaltaisuuksia tai väärinkäytöksiä tapahtuu vähän, sillä "eihän sairailta ihmisiltä voi lääkkeitä evätä".

- Miksi varastettaisiin tai käytäisiin katukauppaa, kun korvaus- ja ylläpitohoito on ilmaista? muistuttaa suomalaissyntyinen sairaanhoitaja Lasse Pasila. Myös hän työskentelee Kööpenhaminan läänin päihdeklinikassa Gentoftessa.

Kiinteiden klinikoiden lisäksi lääkkeitä saa Falck-palveluautoista sekä apteekeista.

- Oikein huonokuntoisille viemme lääkeannoksen kotiinkin, Pasila kertoo.

Millsin ja Pasilan asiakkaat ovat ihmisiä laidasta laitaan.

- Minulla on muutamia vanhuspotilaita, joille on nuorempana eri syistä johtuen määrätty morfiinia. Heille on kehittynyt riippuvuus, jota nyt hoidetaan metadonilla. Oikein herttaisia pitsikaulusmummoja, sanoo Irene Mills lämpimästi.

- Minulla on ollut potilaina äiti-tytärpareja. Äiti on aloittanut aineiden käytön nuoruudessaan 70-luvulla, nyt hoitoon on päätetty tulla yhdessä huumeita käyttävän tytön kanssa, Pasila kertoo.

Tartu hetkeen

- Me emme kyseenalaista motivaatiota tai hoidon kiireellisyyttä. Jos ihmisellä on vuorokaudessaan edes yksi lyhyt hetki, jolloin hän tahtoo päästä aineista eroon, meidän tehtävämme on tukea häntä juuri oikeana, lyhyenä hetkenä, Irene Mills ja Lasse Pasila korostavat.

Retkahdukset eivät ole syy evätä hoidon jatkumista.

- Jos ihminen on käyttänyt heroiinia kolmekymmentä vuotta, yksin metadonin varaan jääminen on liian kova muutos, Irene Mills sanoo realistisesti.

Korvaushoidon pituudesta keskustellaan, mutta tiukkoja aikarajoja ei Millsin mielestä voi asettaa.

- Riippuvuus on krooninen sairaus, josta toipumista ei voi odottaa pikaisesti. Ei voi myöskään olla varma, etteikö korvaushoidon lopettamisen jälkeen hoitoa pitäisi aloittaa jossain vaiheessa uudelleen, Irene Mills toteaa.

Hän myös muistuttaa, että Tanskassa tarjotaan monia muitakin hoitokeinoja kuin vain lääkkeitä. Hoitolinjat valitaan aina potilaan kanssa neuvotellen. Kannabiksen käyttäjille tarjotaan keskusteluterapiaa sekä esimerkiksi akupunktuuria. Myös kuuden kuukauden laitoshoitojaksoille on mahdollisuus päästä motivointikurssin jälkeen.