Tekeekö USA kaikista verenpainepotilaita?
Uudet amerikkalaiset kohonneen verenpaineen hoitosuositukset (JAMA 2003;289:2560-72) ovat tehneet normaalista epänormaalia. Lukema 120/80 ei ole enää korkea normaali, vaan pre-hypertensio, joka vaatii jo hoitoa. USA:ssa ihmetelläänkin nyt, pitäisikö suurinta osaa kansasta ryhtyä kutsumaan verenpainepotilaiksi. Onko sama edessä meilläkin, kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suosituksen laatimista Suomessa johtanut, erikoislääkäri Antti Jula?
- Meillähän verenpaine määritellään normaaliksi, kun se on alle 130/85 ja tyydyttäväksi, kun systolinen paine on tasolla 130-139 tai diastolinen paine tasolla 85-89. Amerikkalaiset ovat uudessa suosituksessaan määritelleet tason 120/80-139/89 pre-hypertensioksi, joka vaatii elämäntapojen muuttamista, kuten suolan vähentämistä ja laihduttamista. Suomessa elintapamuutoksia suositellaan, kun painetaso ylittää 120/85. Toki meilläkin pidetään ihanteellisena verenpainetason 120/80 alittamista. Mutta jos sitä suuremmat lukemat olisivat hypertensiota tai pre-hypertensiota, verenpaineen määrittelyjen muuttaminen voisi medikalisoida yleistä väestöilmiötä ilman, että hoitokäytännöt juuri muuttuisivat.
Suomi sai reilu vuosi sitten kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suosituksen, jossa lääkehoitoa suositellaan vasta lukeman 160/100 yläpuolella. Diabeetikkojen, kohde-elinvaurioita sairastavien ja korkean sepelvaltimotautivaaran potilaiden lääkehoidon suositusraja on 140/90. Amerikkalaiset suosittelevat lääkehoitoa kaikille, joiden verenpaine ylittää 140/90. Pitäisikö suosituksia meilläkin nyt muuttaa?
- Suomen Verenpaineyhdistyksessä seurataan luonnollisesti tutkimusten lisäksi myös muiden maiden tekemiä suosituksia. Suomessahan Käypä hoito -suositusten perusta on näyttöön perustuva tutkimustieto, joka ei tällä hetkellä tue aktiivisen hoidon aloittamisen välttämättömyyttä niillä lukemilla, joita USA:ssa on nyt esitetty. Toki tiedämme, että sairastumisriski sydän- ja verisuonisairauksiin on lievästi kohonnut jo tasolla 120/80, mutta aina on punnittava hoidon kokonaishyöty ja myös terveystaloudelliset seikat. Suositukset toki elävät, ja meilläkin on varmasti tarvetta muutoksiin.
Millaisiin muutoksiin?
- Uusimmat tutkimustulokset esimerkiksi angiotensiini II -reseptorien salpaajista tullevat muuttamaan meidänkin suosituksiamme. Lisäksi kannattaisi harkita asennemuutosta tiatsidi-diureetteja kohtaan. Tältä osin voisimme ehkä seuraillakin amerikkalaista suositusta. Tiatsidi-diureetit ovat kustannustehokkaita lääkkeitä yksin käytettyinä tai yhdistettynä toiseen verenpainelääkkeeseen. Runsas suolankäyttö on tärkein yksittäinen verenpainetta kohottava tekijä. Diureetit voivat auttaa, jos väestötasolla ei pystytä riittävästi puuttumaan liialliseen suolankäyttöön.
Miksi USA:ssa on nyt menty näin tiukkoihin raja-arvojen määrityksiin? Halutaanko herättää lääkärit ja kansalaiset vai onko kyse medikalisaation lietsonnasta?
- On aina vaikea arvioida muiden maiden terveyspoliittisia painotuksia ja hoitokulttuuria. Yksi syy saattaisivat olla USA:n suuret vahingonkorvausoikeudenkäynnit. Lääkärit pyrkivät aloittamaan hoitotoimenpiteet mahdollisimman varhain, jottei potilas pystyisi syyttämään lääkäriään hoitovirheestä, jos sattuisi saamaan vaikkapa sydäninfarktin tai aivohalvauksen. Suomessa täytyisi kyllä keskustella vakavasti, onko terveyspoliittisesti järkevää määritellä 80 prosenttia kansasta verenpainepotilaiksi. Kyse on myös etiikasta ja elämän lääketieteellistämisestä. Toisaalta tiukoilla raja-arvoilla voisi olla painoarvoa keskusteltaessa esimerkiksi valmisruokateollisuuden ja joukkoruokailun kehittämisestä terveellisempään suuntaan.
