Terminaalihoidon porrastus ontuu
Monet syöpäpotilaat joutuvat kärsimään kivuista ja monet heistä eivät tiedä, mihin heidän tulisi hakeutua jatkohoitoon aktiivihoidon loputtua yliopistosairaalassa. Joka toinen potilas koki myös, ettei ollut saanut riittävästi tietoa sairaudestaan tai hoidostaan.LT Tiina Tasmuth haastatteli 102 syöpäpotilasta, iältään 39–86-vuotiaita puhelimitse eri ajanjaksoina viidesti. Potilaat olivat olleet hoidossa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n eri klinikoilla. Tutkimukseen haastateltaviksi valittiin potilaat, joilla oli levinnyt syöpä ja elinajan ennuste oli yli kuukausi. Potilailla ei ollut aktiivista syövän hoitoa.
Haastatteluissa ilmeni, että joka kolmas kotihoitoon lähetetty potilas ei tiennyt, mikä olisi jatkohoitopaikka tai mistä hakea apua. Suurin osa potilaista ei ollut tavannut HUS:ssa sosiaalityöntekijää. Kipua ja ummetusta oli joka toisella. Kipuja oli noin 40 prosentilla potilaista. Kipupotilaista monet kuvasivat kipuja pahimmillaan koviksi tai sietämättömiksi.
Toisaalta valtaosa potilaista oli tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tyytyväisimpiä olivat saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin ja kotisairaalan potilaat. Kolme neljästä toivoi saavansa sairastaa kotonaan. Talmuth esitteli tutkimuksensa alustavia tuloksia Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan kevätkokouksessa Helsingissä maanantaina. Tutkimusryhmään kuuluvat Tasmuthin lisäksi dosentti Eija Kalso sekä LT Tiina Saarto.
Tulokset noudattelevat aiemmista tutkimuksista saatuja tietoja, ja tutkimusryhmä suosittelee, että erikoissairaanhoitoon tarvitaan erityisosaajia, jotka varmistavat, että siirrettävät potilaat eivät kohtaa heti ongelmia. Toisaalta perusterveydenhuollossa tarvitaan erityisiä tiimejä, joilta voidaan kysyä neuvoa vaikeimmissa tapauksissa.
