Terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaaminen (pääkirjoitus SLL 1314/2002)
Terveydenhuollon tutkimus- ja hoitomenetelmien kasvavien mahdollisuuksien, potilaan hoidonsaantihalun ja niukkenevien resurssien välisessä ristiriidassa korostuu tarve pitäytyä vaikuttaviin tutkimus- ja hoitomenetelmiin. Sekä poliitikko- että asiantuntijapäättäjät ja myös potilaat tarvitsevat luotettavaa tietoa hoidon vaikuttavuudesta, ja tätä tietoa on kasvavassa määrin saatavilla. Vaikuttavuustieto on yhdistettävä voimavarojen arviointiin ja arvovalintoihin. Vain näin kokonaisuus näkemällä voidaan tehdä inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti järkeviä päätöksiä.Potilaan kokema ja objektiivisesti mitattu tilanteen paraneminen on oleellista näytön kannalta. Eliniän piteneminen, elämänlaadun ja suorituskyvyn paraneminen sekä kivun väheneminen ovat eräitä vahvoja vaikuttavuuden mittareita. 15D-mittaristo on suomalaisissa oloissa myös validoitu. Kipujanan käyttö ohjaa tarvittavan lääkityksen ajoitusta ja määrää hyvin. Tautikohtaisesti on kehitetty lukuisia kysymyssarjoja ja työkykyindeksimittareita. On muistettava, että kroonisissa sairauksissa tilan säilyminen ennallaan tai vain hidas huononeminen voi olla vaikuttava hoitotulos.
Vertaisarvioinnit ja erilaiset terveydenhuollon toimintarekisterit antavat myös lisätietoa vaikuttavuudesta. Infektiorekisterit ja lonkkarekisteri ohjaavat selvittämään poikkeavia tuloksia tarkemmin. Indikaatioasettelun yhtenäistäminen on noussut esille kansallisessa terveysprojektissa. Suuret poikkeamat toimenpidemäärissä väestöpohjaan nähden herättävät tarkastelukysymyksiä toiminnan vaikuttavuudesta väestötasolla.
Vaikuttavuusnäyttöä on vain osassa terveydenhuollon toiminnasta. Vaikuttavuusnäyttöön perustuvat valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset pyrkivät kansallisella tasolla luomaan pohjan entistä paremmalle hoitotavalle. Suosituksissa on ilmoitettu näytön aste. Parhaan näytön antaa satunnaistettu, riittävän otoskoon omaava, oikeassa toimintaympäristössä tehty tutkimus. Tulosten kliinistä merkitystä ja yleistettävyyttä on tietysti aina maalaisjärkeäkin käyttäen arvioitava. Selvä lisätarve on eri menetelmien kustannus- ja hyötysuhteen määrittelyihin. Niitä pyritään tekemään Käypä hoito -suosituksiin voimavarojen mukaan. Hyvän esimerkin tarjoaa eturauhasen liikakasvun oireiden hoito. Höyläyshoito osoittautui tuloksiltaan ja vaikutuksensa kestolta selvästi paremmaksi ja aikaa myöten halvemmaksi kuin kallis lääkehoito. Asenne Käypä hoito -pohjaisen vaikuttavan toimintatavan käyttöön on luotava jo terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutusvaiheessa.
FinOHTA on saamassa kansallisen terveysprojektin tuloksena lisärahoitusta ja vaikuttavuustiedon ”kansallistaminen” tulee entistä paremmaksi. Käytännön työn tekijöiden piirissä on yhä enemmän kaivattu uusien menetelmien ja laitteiden ”pika-arviota”. Kansalliset huippuasiantuntijat antaisivat olemassa olevan tiedon pohjalta arvion menetelmän tai laitteen soveltuvuudesta ja merkityksestä suomalaisessa hoitokäytännössä. Näin säästytään hoitoyksikkökohtaisilta pohdinnoilta.
Potilas on omassa asiassaan tärkein tuloksen mittaaja. Hoitokokemuksella ja kohtelulla on oma merkityksensä tulokseen. Toiminnan sisällön laatu ja vaikuttavuus on ammatinharjoittajan määritettävä. Terveydenhuollon menetelmien arviointi tarkoittaa käytettävien lääkkeiden, laitteiden, toimenpiteiden ja hoidon järjestämistapojen systemaattista arviointia, jossa eri tieteenalojen yhteistyönä selvitetään näiden menetelmien lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset. Vaikuttavuuden mittaaminen ja mittaustulosten soveltaminen voimavarojen uusjakoon onkin eräs Suomen terveydenhuollon lähivuosien suurista haasteista. Uutta vaikuttavuustietoa toiminnan sisällöstä saadaan strukturoidun sähköisen sairauskertomuksen yleistyttyä. Vasta tällöin päästään todelliseen tekemisen sisällön vertailuun ja arviointiin.
LAURI NUUTINEN
