Tulot vaikuttavat elinaikaan luultua enemmän

Hyvätuloinen 35-vuotias nainen elää Suomessa keskimäärin 86,2-vuotiaaksi, köyhin sen sijaan vain 79,4-vuotiaaksi. Miehillä ero on vielä suurempi. Tuloluokkien erojen kasvua ei ole osattu aiemmin pitää näin merkittävänä.

http://www.laakarilehti.fi/pics/paihteet_panthermedia100200032.jpg

Hyvätuloinen 35-vuotias suomalainen nainen elää keskimäärin 86,2-vuotiaaksi ja ­hyvätuloinen mies 82,0-vuotiaaksi. Sen sijaan köyhimpien 35-vuotiaiden suomalaisnaisten elinajanodote on 79,4 vuotta ja köyhimpien miesten 69,5 vuotta.

Rikkaiden ja köyhien suomalaisten elinajan erot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin koulutusryhmien tai ammattiin perustuvien sosiaaliryhmien väliset erot. Syynä on se, että alimmassa tuloviidenneksessä elinajanodotteen kasvu pysähtyi 1990-luvun alkupuolella.

Tässä lehdessä julkaistavan tutkimuksen tulokset yllättivät tutkimuksen tekijätkin.

– Tähän asti on tarkasteltu elinajan­odotteen muutoksia käyttäen muita sosioekonomisia mittareita. Tuloluokkien erojen kasvua ei ole osattu pitää näin merkittävänä. Pienituloisuutta selittää ennen muuta työttömyys, johon taas voi olla monia syitä, toteaa väitöskirjaansa valmisteleva projektitutkija, VTM Lasse Tarkiainen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta.

Lama jätti pitkät jäljet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella köyhyyttä tutkiva Jouko Karjalainen sanoo tutkimustuloksen olevan karuudessaan yllättävä.

– 1990-luvun lama jätti suomalaisten elämään vieläkin rajummat jäljet kuin tähän asti on luultu. Meillä on vallinnut toivorikas käsitys, että kaikissa sosioekonomissa ryhmissä elinajanodote ­olisi sentään jonkin verran parantunut, Karjalainen toteaa.

Tarkiaisen ym. tutkimus osoittaa, että ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välillä elinajanodotteen ero kasvoi miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen. Jouko Karjalaisen mukaan tälle repeämälle on vaikeaa antaa selitystä.

– Tiedämme, että pienituloiseksi joutumisen suurin riskitekijä on työttömyys, joka puolestaan syrjäyttää esimerkiksi työterveyshuollon piiristä. Miksi sitten julkinen terveydenhuolto ei pysty hoitamaan työttömien terveyttä, sitä on vaikea sanoa, hän toteaa.

– Työttömyyden vähentäminen olisi joka tapauksessa kaikkein tehokkain keino terveyserojenkin kaventamiseen.

Köyhyys ja elämäntavat

Sekä miehillä että naisilla keskeiset elinajanodotetta lyhentävät kuolemansyyt alimmassa tuloluokassa liittyivät ­alko­holiin. Lasse Tarkiaisen mukaan eroja lisäsivät myös alimman tuloviidenneksen naisten suurempi syöpäkuolleisuus ja miesten sydäntautikuolleisuus.

Miesten terveystajua ja -tottumuksia tutkiva Suomen Akatemian tutkijatohtori Ilkka Pietilä pitää hänkin tuloluokkaeroja odottamattoman suurina.

– Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka nuorina nuorimmat köyhät miehet kuolevat. Jos syrjäytyminen ja tulottomuus on alkanut jo nuoruudessa, elintavat ­yhdistyneinä tapaturmiin ja väkivaltaan voivat johtaa nopeasti kuolemaan, millä voi olla tilastollista merkittävyyttä, hän miettii.

Pietilän mukaan onkin erittäin tarpeellista tutkia juuri työttömien elämää, koska he jäävät monien työelämässä tehtävien terveystutkimusten ulkopuolelle.

– Työelämässä mukana olevat miehet tietävät kohtalaisen hyvin, mikä on epäterveellistä ja mikä puolestaan yleisesti terveellisenä pidettyä. Tämä ei vielä tarkoita, että he myös noudattaisivat terveitä elämäntapoja. He ovat kuitenkin yleensä jonkinasteisen työterveyshuollon piirissä.

Paperimiehiä, metallimiehiä ja nyttemmin myös diplomi-insinöörejä haastatellut Ilkka Pietilä on alustavasti havainnut johtajamiesten suhtautumisessa terveyteensä mielenkiintoisen piirteen.

– Vähemmän koulutetut ottavat tietyt krempat asiaankuuluvina ja ovat hieman huolissaan tulevista krempoistaan, mutta johtajamiehet eivät ole edes havainneet mitään terveysongelmia. Ikään kuin vaivat eivät edes kuuluisi heidän minä-kuvaansa, Pietilä kertoo.

Ulla Järvi
kuva: Panthermedia