Suurin osa alueista aikoo pilotoida ammatinharjoittajuutta
– Kaikki on kuitenkin vasta alussa, ja keskeistä on hoidon jatkuvuuden paraneminen, näkee Sari Raassina STM:stä.
Suurin osa hyvinvointialueista suunnittelee ammatinharjoittaja-omalääkärimallin pilotointia tavalla tai toisella. Kaikki on silti vasta alussa.
Näin näkee lääkintöneuvos Sari Raassina sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM).
STM myönsi kesäkuussa hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille yhteensä 40 miljoonaa euroa valtionavustusta hoidon jatkuvuusmallien kehittämiseen Omalääkäriohjelmassa tänä ja ensi vuonna.
Tästä rahoituksesta osa kohdistuu ammatinharjoittajamallien pilotointiin.
– Hankkeet ovat käynnistymässä tällä hetkellä eri alueilla. Syksyn ja kevään aikana tullaan näkemään, kuinka monella alueella ammatinharjoittajamalli alkaa oikeasti, Raassina sanoo.
Länsi-Uudenmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueilla ammatinharjoittajamallia on pilotoitu jo tovin aikaa.
Nyt pilotoinnista ovat julkisuuteen kertoneet ainakin Helsingin kaupunki sekä Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueet.
Iloinen asia Raassinan mielestä on, että Helsingin kaupunki isona toimijana on lähtenyt kehittämään malliaan voimakkaasti. Helsinki aikoo kokeilla terveysasemillaan ammatinharjoittajamallia, johon tavoitellaan mukaan kymmentä yrittäjäomalääkäriä.
– Helsingin kehitystyö antaa eväitä myös muille pienemmille Uudenmaan erillisratkaisun alueille. Myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on ajatus tukea oman alueensa pienempiä hyvinvointialueita, Raassina sanoo.
Ei vielä valtavirtaa
Miettimistä on vielä paljon, ennen kuin ammatinharjoittajuus on valtavirtaa.
Näitä asioita ovat esimerkiksi työn tekemisen tavat, kuten se, kuinka paljon ammattiharjoittaja voi tehdä työtään digitaalisesti, väestöpohjan suuruuden määräytyminen, tai vaikkapa ammatinharjoittajan palkkion perusteena käytettävät korvausperusteet.
Myös siinä on vielä pohdittavaa, miten ammatinharjoittajan palkkamallissa huomioidaan sektorityöt tai nuoremman kollegan kouluttaminen.
Raassina toivoo, että palkkamalleista rakentuisi sellaisia, ettei kyse olisi vain taloudellisesta kilpailusta parhaista työntekijöistä, vaan kilpailtaisiin lääkärien omilla toiveilla siitä, miten työtä tehdään.
Kunnon seurantavälineet tarpeen
Kyse ei ole vain työn tekemisen mallista, vaan hyvinvointialueilla täytyy olla tietojärjestelmissä kunnolliset seurantavälineet, jotta työn tekemisen tavoista saadaan luotettavaa tietoa. Kaikilla alueilla nämä asiat eivät vielä ole kunnossa.
– Laatukriteerien ja vaikuttavuusmittareiden, joilla arvioidaan niin ammatinharjoittajan kuin muidenkin ammattilaisten tekemän työn laatua ja vaikuttavuutta, pitää olla kohdallaan, Raassina sanoo.
Kaikilla hyvinvointialueilla ei esimerkiksi ole vielä tietojärjestelmissään hoidon jatkuvuuden mittareita. Tilannetta pyritään Omalääkäriohjelmassa parantamaan.
Välttämättä edes väestön jakaminen ei onnistu muuten kuin postinumeron perusteella, jolloin väestön kuorma voi olla omalääkäreille hyvin erilainen.
– Sen takia tarvitaan kehittyneempiä väestön jakoon liittyviä ICT-prosesseja, joilla pystytään hallitsemaan väestön jakoa, Raassina sanoo.
Hän muistuttaa, että 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun omalääkärimalli Suomessa kaatui osin siihen, että lääkärien väestöt olivat niin eri tavoilla kuormittavia ja osa lääkäreistä uupui väestönsä kanssa.
– Siksi kehittämisen lähtökohtana pitäisi olla, että hyvinvointialueilla olisi välineet sekä väestön jakamiseen että henkilökohtaisen hoidon jatkuvuuden mittarointiin osana jokapäiväistä johtamista. Silloin olisi helpompi tuoda palveluntuotantotapoihin niin ammatinharjoittajia kuin omalääkäreitäkin, Raassina sanoo.
Tiiviiksi osaksi työyhteisöä
Ammatinharjoittajaa ei Raassinan mukaan pidä pitää ostopalveluiden korvaajana, vaan integroida osaksi perusterveydenhuollon kokonaisuutta.
– Pitäisi ajatella niin, että ammatinharjoittajalääkäri on tiiviimpi osa työyhteisöä tai palvelukokonaisuutta kuin käypäläinen, joka käy tekemässä tietyt työtunnit, hän sanoo.
Ammatinharjoittajuus on Raassinan näkemyksen mukaan yksi palveluntuottamisen tapa, joka mahdollistaa lääkärille räätälöidä oman työnsä kokonaisuutta. Mikään itseisarvo se ei ole.
– Henkilökohtainen hoidon jatkuvuus on päätavoite, joka alueiden täytyy pitää kirkkaana mielessä. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla omalääkärin nimeämän mahdollisimman monelle suomalaiselle. Siitä meillä on tieteellinen näyttö.
