Vaativa työtehtävä uuvuttaa valmistautumattoman tekijän EU-puheenjohtajuuskauden tekijät ja kokijat työterveyshuollon tutkimuskohteena

Miten pärjää ihminen haastavassa kansainvälisessä työtehtävässä? Voiko siihen ennakolta valmistautua? Kohtaavatko uudenlainen työntekijä ja nykyinen työterveyshuolto?

Suomi toimi EU:n puheenjohtajana puoli vuotta 1999. EU:n vaikutus valtionhallinnossa oli alkanut näkyä jo 90-luvun puolivälissä. Jatkuva matkustaminen, edustaminen, kielitaidon kohentaminen ja epäsäännölliset työajat muuttivat henkilöstön työnkuvaa valtavasti. Puheenjohtajuus merkitsi kuitenkin työmäärän ja sen vaativuustason tuntuvaa lisääntymistä.

Miltä tuo jakso tuntui ja miten tekijät ja kokijat jaksoivat? Prosessista on nyt laadittu kolmivaiheinen selvitys, joka käynnistyi henkilöstölle suunnatulla jaksamiskyselyllä joulukuussa 99. Kyselytutkimusta syvennettiin kevättalvella 2000 yksilöhaastattelulla, ja samaan aikaan selvityksen tehneen Medivireen työterveyspsykologit ohjasivat neljää työnohjauksellista pienryhmää.

Varsinkin työntekijöiden haastattelujen kommentit muuttavat monien käsitystä valtion virkamiesten työn keveydestä.

... ja sitten myös tämä, että ihmiset eivät pitäneet ruokataukoja. Minä sain 1997, kun tulin, siitä huomautuksen, etten saisi mennä ruokatunnille tai jotain tämmöistä, että täällä syödään eväät vain.

Raskasta, mutta antoisaa

Selvitykseen osallistuneet virkamiehet kuvasivat työtään paineiseksi, ajoittain jopa uuvuttavaksi, mutta samanaikaisesti haastavaksi ja rikkaaksi. Puheenjohtajuus tarjosi optimaalisia haasteita, mutta samalla onnistumisen kokemuksia, joten työ itsessään tuki jaksamista.

EU-puheenjohtajuuskauteen näyttää kuitenkin liittyneen jonkin verran suurempi uupumisriski kuin ministeriöiden työtehtäviin keskimäärin. Uupumisriskiä kuvaava BBI-keskiarvo oli tutkittavien joukossa 72, mikä ylittää Medivireen suomalaisista organisaatioista saadun keskiarvon (66) ja normaalivaihteluvälin (62-70).

Puheenjohtajuusvalmennus koettiin hyödylliseksi, samoin työaikajärjestelyt.

Elämänhallinnan tunne osoittautui merkittäväksi jaksamista sääteleväksi tekijäksi. Mitä uupuneempi henkilö oli, sitä alhaisempi elämänhallinnan tunne. Uupumus ei välttämättä jäänyt vain työntekijän omaksi murheeksi.

Minä huomasin, että kun olin jouluna lomalla, niin olin tosi väsynyt, väsyneempi kuin mitä kuvittelinkaan. Se on tietysti perheelle kovaa, olin poissa kotoa, sekä lapsille että puolisolle se oli erittäin kova koettelemus... Sitten minulle tuli vielä semmoinen, ilmeisesti tästä puheenjohtajuudesta ja reissusta ja monenlaisesta stressistä johtuen, niin läheiselle tuli burnout, se oli aika kolaus. Niin. Kun hän joutui pyörittämään sitä rumbaa kotona plus omaa työtänsä vielä päälle. Että onkohan tämä homma nyt ihan hintansa väärti.

Johtopäätöksenä selvityksessä todetaan, että tämänkaltaisissa mittavissa projekteissa on syytä huolehtia sekä henkilöstön valmennuksesta että intensiivijakson jälkeisestä pehmeästä laskusta, jos halutaan varmistaa työntekijöiden työssä jaksaminen ja integroida haasteelliset työkokemukset osaksi oppimispääomaa.

Moni tutkituista kokikin, että rahkeita riittäisi haasteellisen urakan jälkeen vielä yhtä vaativiin työsuorituksiin. Osa olikin loppuhaastattelun aikoihin miettimässä uutta suuntaa työuralleen.