Vaihtoehtoja on Pirkko Kiviluodosta tuli osa-aikalääkäri ja ratsutilallinen

Vielä viime vuonna tähän aikaan lääkäri

Pirkko Kiviluoto työskenteli vaativissa asiantuntijatehtävissä Väestöliitossa Helsingissä.

Nyt Kiviluoto asuu Varsinais-Suomessa

Sauvossa, pitää lännenratsastukseen

erikoistunutta hevostilaa ja käy parina päivänä viikossa töissä Someron terveyskeskuksessa. Olen onnellisempi kuin olen koskaan ollut, Kiviluoto, 47, sanoo.

West Rock Ranchille käännytään Kemiöntieltä. Hevostilalle vie kapea hiekkatie, joka kiemurtelee läpi varsinaissuomalaisen kulttuurimaiseman, talojen pihapiirejä hipoen.

Pirkko Kiviluodosta tuli sauvolaisen rintamamiestilan omistaja viime lokakuussa.

- Tiesin heti, että haluan tämän, jo ennen kuin olin edes nähnyt tilaa. Tunsin seutua entuudestaan, sillä minulla on ollut pitkään kesämökki Sauvon ja Kemiön välissä olevassa saaressa.

Pirkko Kiviluoto työskenteli 1990-luvun alussa Helsingin terveyskeskuksessa. Samoihin aikoihin hän löysi uuden harrastuksen, lännenratsastuksen. Se on ratsastustapa, jossa hevosta ohjataan ratsastajan ruumiinpainoilla eikä tiukoilla ohjaksilla ja pohkeilla.

Väestöliittoon Kiviluoto siirtyi vuonna 1996. Hän erikoistui järjestössä kehitysyhteistyöhön ja erityisesti naisten lisääntymisterveyden edistämiseen kolmannen maailman maissa. Kiviluodon työkenttää ovat olleet monet Aasian ja Afrikan maat, ja tutuksi ovat tulleet myös olot ja perinteet, joiden ehdoilla Intian, Nepalin ja Meksikon naiset elävät.

- Pidin työstäni valtavasti, ja valistus- ja kehitystyö jota tein, on mielestäni tärkeää ja arvokasta. Haluan myös jatkaa sitä, palasin Väestöliittoon sitten tai en. Olen sieltä vuoden virkavapaalla, joten melko pian minun pitää päättää, mitä teen. Vaihtoehtoja on useita, pohtii Kiviluoto.

Hän myöntää iloisena, että suunnitelmiin on nyt ilmaantunut uusi yllättävä tekijä; hevosnaisen sormessa kimaltaa kihlasormus. Tuleva puoliso on sauvolaisen sukutilan isäntä.

Kaupunkisyöpä: rakkaudettomuus

Pirkko Kiviluoto sanoo, että hänen elämänmuutoksensa takana on vähitellen kypsynyt ajatus siitä, mitä hän itse haluaa.

- Halusin maalle ja Sauvoon, mutta se, että vain asuisin täällä ja kävisin muualla töissä, tuntui hassulta. Ajatus lännenratsastustilasta osoittautui liikeideana hyväksi ja tämä Viilin tila sopi siihen tarkoitukseen hyvin.

Pirkko Kiviluodon lähtemisen varmuutta vahvisti runsas vuosi sitten uutisoitu diabeetikko-tytön tapaus Helsingissä. Shokkiin joutunut lapsi itki keskustan bussipysäkillä, eikä kukaan ohikulkijoista pysähtynyt auttamaan. Lopulta hätiin tuli kaksi laitapuolen kulkijaa, muilla oli liian kiire.

- Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta tapaus järkytti minua hirveästi. Se kuvasti hyvin meillä vallitsevaa rakkauden puutetta. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset eivät enää piittaa toisistaan, vaan lämpö ja rakkaus ovat vähentyneet. Elämästä varsinkin kaupungeissa on tullut kovaa ja kylmää. Se näkyy myös työpaikoilla, hän pahoittelee.

Niin kaupunki sai jäädä. Viime vuonna, ennen joulua, Helsingistä lähti Sauvoon muuttokuorma, jossa mukana olivat Pirkko Kiviluoto ja kaksi appaloosa-hevosta. Tytär Meeri, 16, muutti Sauvoon pian perässä. Into-poika, 18, jäi Helsinkiin.

Tallitakista valkotakkiin

- En ole vaihtanut alaa, korostaa Pirkko Kiviluoto. Hän on paitsi ratsutilallinen, myös yhä vankasti kehitysyhteistyön ja lisääntymisterveyden asiantuntija. Ja lääkäri. Ammattiaan hän harjoittaa 1-2 päivänä viikossa Someron terveyskeskuksessa. Kiviluoto hoitaa Somerolla äitiys- ja ehkäisyneuvolaa, tekee kouluterveydenhoitoa ja pitää joskus myös yleislääkärin vastaanottoa.

- Aluksi jännitti, osaanko enää koko hommaa, sillä tässä ehti olla melko pitkä tauko kun viimeksi tein kliinistä työtä, Pirkko hymyilee. Kaikki on sujunut hyvin ja maallemuuttaja on viihtynyt perusterveydenhuollossa.

- Teen Somerolla paljon työtä, mutta kuitenkin tarpeeksi vähän. Menen sinne aina hyvällä mielellä ja jaksan kohdata jokaisen potilaan, minusta ei tunnu, että heitä on liian paljon. Päätän itse, teenkö yhden vai kaksi päivää, Kiviluoto kertoo.

Hänen sopimuksensa Someron kanssa muistuttaa keikkalääkärien sopimuksia, mutta mitään firmaa välissä ei ole.

Työtaakan huojentaja

Osa-aikalääkärinä Kiviluoto tuntee välillä olevansa etuoikeutetussa asemassa kollegoihinsa nähden. Hän toivoo, että hänen työpanoksensa olisi kuitenkin huojennukseksi, sillä lääkäreillä on Somerolla työtä enemmän kuin kylliksi.

- Somerolla on virkoja avoinna, mutta niihin ei saada lääkäreitä. Ja kuitenkin terveyskeskuksessa on mielestäni niin hyvä työilmapiiri kuin se suinkin voi niissä oloissa olla ja muutenkin hyvät toimintaedellytykset.

- Terveyskeskustyö on tavattoman mielekästä, jos työn sisältöön ja määrään pääsee itse vaikuttamaan. Se ei ole oikein, että terveyskeskuksille siirretään koko ajan uusia tehtäviä, mutta resurssit eivät lisäänny samaan tahtiin.

Vaikka Pirkko Kiviluoto saa nauttia lääkärin työstä sopivina suupaloina, kadehtia häntä ei kannata. Kun lääkärintakki on ripustettu naulaan, alkavat tilan työt. Niitä riittää joka päivälle. Mutta näin on hyvä, hän sanoo.

- Oman tilan perustamista voisi verrata ensimmäisen lapsen saamiseen. Kokematon ei arvaa sitä mahdotonta duunimäärää joka siitä seuraa, mutta ei osaa myös etukäteen kuvitella, kuinka valtavasti se tuo onnea tullessaan