Ylilääkäri Kaj Palmgren: Katastrofi uhkaa sairaanhoitoa, jos ei opita puhumaan rehellisesti
- Aivan liian usein me sairaalaväki saamme kuulla päättäjiltä: Du förstår inte! Me emme kuulemma ymmärrä kuntien rahapulaa, emme tunnusta hallintoväen tärkeyttä, emmekä osaa hoitaa sairaaloita taloudellisesti ja tehokkaasti. Tämä kaikki tuodaan esiin alentuen, jopa halveksivasti, pahoittelee ylilääkäri Kaj Palmgren Tammiharjun psykiatrisesta sairaalasta Tammisaaresta.
- Samalla tavoin me ajoittain järkytymme huomatessamme, miten vähän sairaanhoidon asiantuntemusta voi olla sairaanhoitopiirin johdossa. Vielä 2000-luvullakin johto saattaa kehottaa meitä opettamaan psykiatrisille kuntoutuspotilaille käsitöitä! Ja me olemme juuri yrittäneet kertoa heille, miten kuntoutusosastollakin joudutaan vain säilömään potilaita, koska tehokkaaseen, pitkäjänteiseen kuntoutukseen ei ole varaa.
Tämä pannulappu-kulttuurin esiinmarssi oli Palmgrenille se viimeinen pisara. Hän jää eläkkeelle pari vuotta etuajassa syyskuun viimeisenä päivänä. Takana on lähes 35 vuoden ura Tammiharjun sairaalassa.
- HUS-piiri ei ole toistaiseksi onnistunut korjaamaan vanhanaikaista ja byrokraattista hallintokulttuuria; meno on oikeastaan vain pahentunut. Potilaan parasta tunnutaan ajateltavan kohta enää vain sairaaloissa, huokaa Palmgren.
Valtuutetut välittivät
Kaj Palmgren tunnustaa kaipaavansa mielisairaanhoitopiirien aikaa, jolloin luottamushenkilöportaassa sairaala koettiin omaksi.
- Piirin valtuutetut edustivat tiukasti kotikuntaansa, kuten nykyisinkin. Mutta ennenkaikkea he halusivat kuntalaisilleen hyvää hoitoa sijoitettujen varojen vastikkeeksi. He soittivat, vierailivat sairaalassa, ottivat selvää ja ajoivat parannuksia. Ne, joilla oli suhteita valtionhallinnon suuntaan, hoitivat sairaalan asioita Helsingissäkin. Tuona aikana Tammiharjukin sai merkittävimmät peruskorjauksensa, jotka olivat paljolti omien valtuutettujen ansiota, sanoo Palmgren.
- Erikoissairaanhoitolain myötä päätösvalta siirrtiin sairaaloista kuntayhtymille. Kuntien ja sairaaloiden väliin luotiin väliportaanhallinto, joka joskus tuntuu vain vieraannuttavan jäsenkuntia omista laitoksistaan.
- Elämme hallintokulttuurissa, jossa suora puheyhteys halutaan ikäänkuin katkaista. Sairaanhoitopiirin johto on ottanut oikeudekseen välittää viestejä kunnista sairaaloihin, joissa ei välttämättä tiedetä, onko viesti todellakin tullut jäsenkunnan johdolta, Palmgren kummastelee.
Hän ei ole ollut järin vakuuttunut myöskään sairaaloiden omien hallintoelimien, johtokuntien ja johtoryhmien, todellisesta päätösvallasta.
- Saahan siellä puhua, mutta päätökset on jo tehty tai tullaan tekemään muualla, hän puuskahtaa.
Kuka johtaa?
Kaj Palmgrenin tapa esittää asioita on kriittinen, mutta myös itseironinen. Vuosikymmenten kuluessa on tullut koeteltua paitsi omia hermoja - myös pomottelemaan pyrkivien johtajien ja poliitikkojen.
- Minun vikani on, etten oikein pysty pitämään suutani kiinni. Kun on ollut räksyttämässä, on myös saanut osakseen halveksuntaa. Olen kuitenkin luottanut siihen, että puhumalla asiat paranevat. Nyt en ole enää varma siitäkään.
- Jos suunta ei muutu, kahden vuoden sisällä suomalainen sairaanhoito romahtaa, ennustaa Palmgren. Romahdus tapahtuu laitosten sisältä: henkilökunnan voimat loppuvat alituisten leikkausten ja säästöjen alla.
Potilaita ei pystytä hoitamaan niin hyvin kuin osattaisiin, mikä synnyttää kalvavan haavan hoitajien ja lääkärien työniloon ja työmotivaatioon.
- Joka ilta joudut menemään nukkumaan sen tiedon kanssa, ettet ole voinut tehdä parastasi. Vakuutat potilaille ja omaisille, että eteenpäin mennään. Itse tiedät sen valheeksi, Palmgren kuvailee.
Myös sairaaloiden johtajuus on kriisissä. Se taas kuitataan riitelemällä siitä, kumpi on parempi johtaja: lääkäri vai hallintotieteilijä.
- Tiedän omakohtaisesti, etteivät johtajatkaan määrättömästi jaksa.
- Johtajalle pitäisi antaa aikaa johtamiseen. Lääkäreistä tulisi hallinnon lisäkoulutuksella ihan hyviä johtajia sairaaloihin, jos heille annettaisiin säällisen työajan sisällä mahdollisuus tehdä sekä kliinistä että hallinnollista työtä. Vielä nykyisinkin johtajan tehtävät tehdään paljolti omalla ajalla - tai ainakin ajalla, joka on käytännössä poissa potilailta.
- Kenenkään ei tarvitse suostua enää nykyaikana tekemään 70:ää tuntia viikossa ja vielä osittain ilman palkkaa, Kaj Palmgren muistuttaa. Hän toivoo, että sairaalat johtajineen ja työntekijöineen olisivat vielä pelastettavissa, mutta se edellyttää rehellistä puhetta. On kuitenkin hyvä muistaa, että suora puhe tekee kipeää.
