Lehti 12-13: Näkö­kulma 12-13/2021 vsk 76 s. 776 - 777

Etäpalveluille tarvitaan valtakunnalliset kriteerit

Koronakriisi on osoittanut, että digitalisaatio saattaa asettaa etäpalveluiden käyttäjät eriarvoiseen asemaan.

Juuso MoisalaMinna KivipeltoPekka Karjalainen
Kuvituskuva 1
Adobe/AOP

Sosiaali- ja terveydenhuollossa koronaviruksen leviämisen estämiseen on liittynyt kasvokkaisten tapaamisten välttäminen.

Esimerkiksi terveydenhuollon mielenterveystyön reaaliaikainen etäasiointi on yli viisinkertaistunut vuoden takaisesta, ja kasvokkaiset vastaanotot ovat vähentyneet (1). Joulukuussa 2020 aikuispsykiatrian käynneistä toteutui etäkäynteinä keskimäärin 30 prosenttia, nuorisopsykiatriassa 24 prosenttia ja lastenpsykiatriassa 22 prosenttia (2).

Erityisen nopeaa kasvu on ollut chat-palveluissa (3). Myös psykologisia hoitoja on toteutettu etäterapioina (4).

Kevään 2020 rajoitustoimet vaikuttivat erityisesti mielenterveys- ja päihdeasiakkaisiin. Mielenterveyden ongelmien arvioitiinkin koronaepidemian alkuvaiheessa lisääntyneen edellisvuodesta (5). Palveluita pyrittiin sen vuoksi muuttamaan joustavammiksi, erityisesti digitaalisiksi ja etänä toimiviksi.

Sosiaalibarometrissa (2020) saatiin myönteistä palautetta esimerkiksi puhelimitse annettavasta psykososiaalisesta tuesta (5). Epidemian pitkittyessä sähköisiä palveluja tarvitaan myös palveluvelkaan vastaamisessa (6).

Eriarvoisuus voi lisääntyä

Digitaalisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin liittyy kysymysmerkkejä ja jopa riskejä, joita ei välttämättä ole tunnistettu.

Kaikilla asiakasryhmillä ei ole välineistöä, internetyhteyttä tai edes henkilö- tai pankkitunnuksia. Erityisen hankalaa digikäyttö on ollut ikääntyvillä (7). Kirjastojen sulkeminen ja julkisissa tiloissa olevien tietokoneiden käytön ehkäiseminen ovat myös hankaloittaneet digipalvelujen käyttöä.

Sosiaalityössä mielenterveysasiakkaiden sähköisten palveluiden hyöty on arvioitu heikohkoksi. Ei myöskään pidetty toimivana sitä, että etäpalvelua tarjottiin ainoana vaihtoehtona (5).

Mielenterveysasiakkaille suunnattuja ryhmätoimintoja on koronaepidemiassa karsittu ja matalan kynnyksen toimintoja lakkautettu. Digipalveluilla ei tavoitettu kaikkia asiakkaita, ja vauhdista putoaminen voi merkitä digisyrjäytymistä (8).

Epidemian opit

Vaikka digipalvelut lisäävät sote-palvelujen saatavuutta, ne eivät välttämättä paranna saavutettavuutta, koska kaikki eivät tiedä, miten käyttää palveluja digitaalisesti. Digitaaliset palvelut eivät korvaa kasvokkaiseen vuorovaikutukseen perustuvaa palvelua. Etäpalveluiden käyttäminen vaatii myös aktiivisuutta.

Lue myös

Valvira on antanut ohjeen etäpalvelujen käytöstä, mutta sen lisäksi tarvitaan valtakunnalliset kriteerit tai suositukset digitaalisten etäpalveluiden tarjoamisesta ja soveltuvuudesta eri asiakasryhmille. Valviran ohjeen mukaan etäpalveluun on oltava potilaan tietoinen suostumus (9). Yhteiset kriteerit ja suunnitelma digitaalisten etäpalvelujen käytön tuesta tarjoaisivat kättä pitempää tukea sote-työntekijöille, joiden vastuulla arvio asiakkaan soveltuvuudesta etäpalvelujen käyttäjäksi on.

Palvelujen tarjoajien olisi tehtävä suunnitelma, miten erityisesti toimintakyvyiltään heikkoja, ikääntyviä tai vailla välineistöä olevia henkilöitä tuetaan digitaalisten etäpalvelujen käytössä. Suunnitelmissa on tuotava esille tarjottava tuki, opastus ja neuvonta.

Kyse tasa-arvosta

Useat tilanteet edellyttävät aina kasvokkaista tapaamista, kuten potilaan itsemääräämisoikeuden rajoituttaminen (9). Etäpalveluihin liittyvät ongelmat voivat johtaa hoitopolun katkeaminen alkuvaiheessaan - tai jopa sille pääsemättömyyteen (10). Monialaisen palvelun tarpeessa olevien henkilöiden tunnistaminen on haastavaa (11). Tähän digipalvelut tuovat omia haasteitaan.

Palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiota koordinoidaan ja toteutetaan yhtenä kokonaisuutena. Kyse on palveluihin liittyvästä tasa-arvosta.


Sidonnaisuudet

Ei sidonnaisuuksia


Kirjallisuutta
1
Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitus (Avohilmo). https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/ohjeet-tietojen-toimittamiseen/perusterveydenhuollon-avohoidon-hoitoilmoitus-avohilmo
2
Suvisaari J, Kärkkäinen J, Vorma H. Koronaepidemialla vaikutuksia psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, mutta vaikutuksissa alueellisia eroja. Kirjassa: Koronaepidemian vaikutukset hyvinvointiin, palveluihin ja talouteen. THL:n seurantaraportti, viikot 2–3/2021, 27.1.2021.
3
Keränen T. Taskussa kulkeva chat syrjäyttää videovastaanottoja. Suom Lääkäril 2017;72:1830–1833.
4
Stenberg J-H, Sequeiros SB, Holi M ym. Mielenterveyttä etänä? Suom Lääkäril 2016;71:2106–2111.
5
Eronen A, Hiilamo H, Ilmarinen K ym. Sosiaalibarometri 2020. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.
6
Jormanainen V, Heponiemi T, Henriksson M ym. Teknologiat ja sähköiset palvelut. Kirjassa: Kestilä L, Härmä V, Rissanen P. 2020. COVID-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, syksy 2020. THL, Raportti 14.
7
Mäkelä I, Kinnunen R. Digitalisaatiosta harmaita hiuksia ikäihmisille. LAMKPub 2019.
8
Hyppönen H, Ilmarinen K. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, palvelujen käyttö ja esteet. Kirjassa: Kestilä L, Karvonen S, toim. Suomalaisten hyvinvointi 2018. Teema 31. Helsinki: THL 2019.
9
Valvira. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/yksityisen_terveydenhuollon_luvat/potilaille-annettavat-terveydenhuollon-etapalvelut
10
Leemann L, Hämäläinen R-M. Matalan kynnyksen palvelut. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). THL 2015. www.thl.fi/sokra
11
Koivisto J, Tiirinki H, toim. Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston kanslia 2020.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030