1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Vajaaravitsemus on sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma
Tiede­pääkirjoitus 20/2019 vsk 74 s. 1239

Vajaaravitsemus on sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma

Kuvituskuva 1

Juha Saarnio

dosentti, vatsaelinkirurgian osastonylilääkäri

OYS, operatiivinen tulosalue

Kuvituskuva 2

Tiina Laatikainen

professori

Itä-Suomen yliopisto ja THL

   

Ravitsemushoidon mahdollisuuksia terveyden ylläpitämisessä ja sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa ei käytetä täysimääräisesti. Yksi tärkeä syy on koulutuksen riittämättömyys kaikissa terveydenhuollon ammattiryhmissä. Tämä teemanumero pureutuu vajaaravitsemuksen keskeisiin kysymyksiin.

Jotta ravitsemusongelmiin voidaan puuttua, on tärkeää oppia tunnistamaan vajaaravitsemus. Vajaaravitsemusriskin tunnistamiseen on useita eri potilasryhmille validoituja menetelmiä (s. 1257–62) (11 Jäntti M. Aikuispotilaan vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemustilan arviointi. Suom Lääkäril 2019;74:1257–62.). Niistä saadaan paras hyöty systemaattisessa seulonnassa. Esimerkiksi kaikille sairaalapotilaille suositellaan tehtäväksi riskin arviointi kahden vuorokauden kuluessa hoitoontulosta (22 Kondrup J, Allison SP, Elia M ym. ESPEN Guidelines for Nutrition Screening 2002. Clin Nutr 2003;22:415−21.).

Lisäpanostus ravitsemusosaamiseen todennäköisesti maksaisi itsensä monin­kertaisesti takaisin.

Vajaaravitsemusriskin tunnistamisen tulisi olla integroituna potilastietojärjestelmään niin, että riskipisteytyksen laskemista varten rakenteista tietoa pystytään poimimaan suoraan potilaskertomustiedoista. Tämä on toteutettu OYS:ssa: kun järjestelmästä poimitaan tarvittavat tiedot NRS 2002 -riskiseulaan, se ilmoittaa riskipisteytyksen ja antaa suosituksen ravitsemushoidon toimenpiteistä. Myös laitospotilaiden ja kotona asuvien vanhusten vajaaravitsemusriskin säännöllinen seulonta on perusteltua.

Vajaaravitsemuksen tunnistamisesta on hyötyä vain, jos se johtaa korjaaviin toimenpiteisiin. Hoito edellyttää altistavien tekijöiden tunnistamista. Tällaisia ovat hampaiden ja suun sairaudet, nielemisvaikeudet, psykiatriset sairaudet, yleissairaudet, isot leikkaukset ja vaikeat infektiot. Korjaavat toimenpiteet voidaan toteuttaa monenlaisilla menetelmillä yksilöllisesti (s. 1273–7) (33 Orell H. Vajaaravitsemuksen hoito. Suom Lääkäril 2019;74:1273–7.). Osalle riittää normaalin ruokavalion rikastaminen lisäämällä proteiinia tai energiaa. Usein rinnalla käytetään täydennysravintovalmisteita. Joskus on tarpeen siirtyä letkuravitsemukseen tai jopa parenteraaliseen ravitsemukseen.

Lapsilla voi esiintyä perussairauksiin tai virheellisiin ruokailutottumuksiin liittyvää vajaaravitsemusta. Ylipainoinenkin voi olla vajaaravittu. Usein runsasenergiaisten ruoka-aineiden, kuten sokerin, runsas saanti huonontaa ruoan ravintoainetiheyttä (44 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. THL/Kide 26. Helsinki, 2019.). Lasten lihavuuden hoidossa tulee erityisesti kiinnittää huomiota ruokavalion monipuolisuuteen ja riittävään vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden tärkeiden ravintoaineiden saantiin.

Lue myös

Vanhusten vajaaravitsemus on valitettavan yleistä. Se heikentää elämänlaatua, altistaa infektioille sekä lihasvoiman ja -koordinaation heikentyessä myös kaatumisille. Vanhusten vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemustilan korjaaminen on kannattavaa, sillä se parantaa kotona selviytymistä.

Vajaaravitsemus aiheuttaa myös huomattavia lisäkustannuksia erikoissairaanhoidolle (55 Löser C. Malnutrition in hospital: the clinical and economic implications. Dtsch Arztebl Int 2010;107:911−7.). Se altistaa komplikaatioille ja sitä kautta hoitojaksojen pitkittymiselle. Terveydenhuollossa vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja korjaavat toimenpiteet ovat huomattavan kustannustehokkaita.

Vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja hoitaminen vaativat hoitohenkilökunnan, lääkärien ja ravitsemusterapeuttien yhteistyötä. Se, että lääkärit pitävät ravitsemushoitoa tärkeänä osana hyvää hoitoa, näyttää suunnan koko hoitotiimille. Myös esimiesten on tärkeää toimia suunnannäyttäjinä ravitsemushoidon kehittämisessä.

Suomalaiseen terveydenhuoltoon tarvittaisiin lisää ravitsemusterapeutteja. Lisäpanostus todennäköisesti maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin. Ravitsemusosaamisen kehittäminen sekä perus- että jatkokoulutuksessa on tärkeää.

Kirjoittajat
Juha Saarnio
dosentti, vatsaelinkirurgian osastonylilääkäri
OYS, operatiivinen tulosalue
Tiina Laatikainen
professori
Itä-Suomen yliopisto ja THL
Sidonnaisuudet

Juha Saarnio: Luentopalkkiot (MSD), matka- ja majoituskulut osallistuessa työnantajan määräämänä koulutuksiin (Olympus, Cook).

Tiina Laatikainen: Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuutta
1
Jäntti M. Aikuispotilaan vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemustilan arviointi. Suom Lääkäril 2019;74:1257–62.
2
Kondrup J, Allison SP, Elia M ym. ESPEN Guidelines for Nutrition Screening 2002. Clin Nutr 2003;22:415−21.
3
Orell H. Vajaaravitsemuksen hoito. Suom Lääkäril 2019;74:1273–7.
4
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. THL/Kide 26. Helsinki, 2019.
5
Löser C. Malnutrition in hospital: the clinical and economic implications. Dtsch Arztebl Int 2010;107:911−7.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Apulaisoikeusasiamies puuttui HUS:n ohjeisiin

Selvittelyssä on HUS:n poliklinikka- ja hoitomaksujen huojentamista koskeva ohjeistus.

Ajassa
Leuproreliinin käsittelyvirheet syyniin

Euroopan lääkevirasto on saanut ilmoituksia depot-valmisteita koskevista käsittelyvirheistä.

Ajassa
Sairauspoissaolojen Käypä hoito julkistetaan elokuussa

Yksittäisten sairauksien aiheuttamiin työkyvyn menetyksiin ei oteta kantaa.

Liitossa
Lääkäriliitolta uusi tiedepoliittinen ohjelma

Ohjelman tavoite on tuoda esiin lääketieteelliseen tutkimukseen liittyviä ongelmia ja kehittämisehdotuksia.

Ajassa
Tyräkirurgialle valtakunnallinen laaturekisteri

Tyräkirurgia elää muutoskautta maailmanlaajuisesti.

Blogi
Parisuhdeaikaa

Päivystyksiä tai ei, parisuhteelle jää lääkäriperheen arjessa aivan liian vähän aikaa, kirjoittaa Terhi Savolainen.