Havaintoja lääkärilakosta I: Onko nykylakkojen dynamiikka muuttunut?
Perinteinen työmarkkina-ajattelu lähtee siitä, että tuotantoelämän kannalta keskeinen ammattiryhmä on työtaistelutilanteessa vahvoilla lakon taloudellisten seurausten johdosta. Lääkärien lakko toteutettiin avainryhmälakkona, joka oli vain kahdessa sairaalassa jatkuva, muissa jaksotettu 2-3 viikon kestoisiksi lakossa-työssä-jaksoiksi. Näin organisoidun lakon rahalliset menetykset ovat sekä työnantajalle että lakkojärjestölle totaalilakkoon verrattuna olennaisesti vähäisemmät. Niistä muodostuu hyvin hitaasti riitaosapuolia sovintoon ajava tekijä. Lääkäriliiton edellinen puheenjohtaja Kati Myllymäki totesi, että tällä järjestelyllä lääkärit voivat lakkoilla tarvittaessa tuomiopäivään asti. Epäillä sopii, tekivätkö esimerkiksi nyt taloudenhoidossaan tiukimmille joutuneet HUS ja Oulun yliopistosairaala ahdinkonsa lopettamiseksi ensimmäistäkään sopuun painostavaa aloitetta niitä riidan sovittelussa edustaneelle KT:lle. Taloudellisen pakon puuttuessa lakko pitkittyy, ja sen kehityskulkuun alkavat vaikuttaa ratkaisevasti monet muut tekijät kuin ne, jotka kypsyttivät perinteiset lakkoilijat sopimuksiin.