Professori Matti Huttunen ja kumppanit totesivat mielipidekirjoituksessaan (1) että "Bentsodiatsepiinit toimivat ja niitä saa käyttää". Päätelmä on vaarallinen iäkkäiden (yli 75-vuotiaiden) osalta.

Ahdistuneisuusoireiden on todettu olevan iäkkäillä pääosin samankaltaisia kuin nuoremmilla. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan riski bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttöön kuitenkin kasvoi iän myötä (2). Kaikkein vanhimmasta ikäryhmässä (>65 v) 55 % jäi pitkäaikaiskäyttäjiksi, kun työikäisistä näin kävi 33 prosentille.

Iäkkäät ovat erityisen alttiita bentsodiatsepiinien haittavaikutuksille, joita ovat muun muassa kohonnut riski kaatumisille, sekavuustiloille ja muistisairauksille (3,4,5). Haitat on dokumentoitu lukuisissa tutkimuksissa.

Vaikka riski kaatumisille ja niistä aiheutuville vammoille, kuten lonkkamurtumille, on suurin heti käytön alettua, se ei katoa pitkäaikaisessa käytössä (6). Myös tuore eurooppalainen ohjeistus STOPPFall suosittaa ja ohjeistaa bentsodiatsepiinien käytön lopettamista iäkkäillä, joilla on korkea kaatumisriski (7).

Sekavuustilojen ohella iäkkäät ja erityisesti muistisairaat voivat saada bentsodiatsepiineista rauhoittumisen sijasta paradoksaalisia reaktioita, ärtyneisyyttä ja agitoitumista. Muistisairauksien osalta on viitteitä annosvastesuhteesta (5), jota voi selittää muun muassa bentsodiatsepiinien unen laatua ja syvää unta heikentävä vaikutus, jolloin aivojen glymfaattinen järjestelmä toimii tehottomasti (8).

Haittojen vuoksi bentsodiatsepiineja pidetään kansainvälisissä suosituksissa iäkkäille vältettävinä tai vain varauksin sopivina (9). Näin suosittaa myös näyttöön perustuva suomalainen Lääke75+ -lääketietokanta.

Olemme yhtä mieltä Huttusen kanssa siitä, että bentsodiatsepiinien äkkilopetus on hoitovirhe. Sen sijaan asteittainen, tuettu vieroitus tuottaa parhaat tulokset (8). Iäkkäillä hoidon hyöty-haittasuhde on erityisen huono unettomuuden pitkäaikaisessa hoidossa. Haitat pysyvät, mutta unta-antava vaikutus hiipuu viikkojen tai kuukausien kuluessa.

Pidämme bentsodiatsepiinien käytön suosittamista vaarallisena. Niiden haitat eivät välttämättä näy vielä keski-iässä, mutta todentuvat iäkkäänä. Bentsodiatsepiineista vieroitus on vuosikymmenien käytön jälkeen tunnetusti hankalaa, ellei mahdotonta. Niin ahdistuksen kuin unettomuudenkin hoidossa iäkkäille on turvallisempia, lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja.