Lääkärikoulutuksen kansainvälistyminen 1960-luvun Suomessa
Lääkärien koulutus kansainvälistyi merkittävästi 1960-luvulla. Ulkomaisiin yliopistoihin lähti vuodesta 1960 alkaen joka vuosi noin 50 medisiinaria.
Opiskelun perusedellytys oli opintolaina, jolla ylioppilaita houkuteltiin lähtemään ulkomaille. Tarvittiin myös riittävä määrä ulkomaisia yliopistoja, joilla oli valmiudet suomalaisten kouluttamiseksi. Lisäksi tarvittiin rakenteellisia uudistuksia, joilla ulkomailla opiskelleet mahdutettiin kotimaisten opiskelijoiden kanssa samoille käytännön kursseille ja samoihin sairaaloihin.
Ehkä suurimmaksi haasteeksi osoittautui kuitenkin suomalaisen lääkärikunnan luottamuksen ansaitseminen. Lääkärikoulutuksen kansainvälistyminen herätti Suomessa monia kysymyksiä ja ajatuksen lääkärikunnan jakautumisesta kotimaisten ja ulkomaisten tiedekuntien kasvatteihin.
Lääkintöhallituksen uutena pääjohtajana 1954 aloittaneen Niilo Pesosen mielestä Suomen terveydenhuollon kehittämisen pahimpana esteenä oli vaikea lääkäripula. Samanaikaisesti ammattikunnan sisällä suhtauduttiin varovaisesti puheisiin lääkäripulasta. Lääkäriliiton teettämän tutkimuksen perusteella…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
