Arkkiatri Risto Pelkosen artikkeleita ja puheita vuosilta 1999–2024 on koottu kirjaksi. Pelkonen ehti itse valita tekstit, mutta kirja on toimitettu hänen kuolemansa jälkeen. Tekstit on jaoteltu kymmeneen teemaan ulottuen lääketieteen etiikasta (tietenkin) lapsen hyvään elämään ja taiteen merkitykseen.

Jo parissa ensimmäisessä luvussa tulevat esille keskeiset asiat: lääketieteen historiallinen ja eettinen perusta. Saamme myös lukea Pelkosen elämäntarinan sotasairaalan lähettipojasta arkkiatriksi saakka.

Pelkoselle oli tärkeää lääkärin ja potilaan kohtaaminen ilman ulkopuolisia vaikuttajia, ihmisen kohtaaminen ihmisenä, ei vain jonkin taudin edustajana. Hän oli huolestunut lääketieteen teknistymisen ja taloudellisen ajattelun vallasta humanististen arvojen yli.

Monet tekstit ovat edelleen yllättävän – tai valitettavan – ajankohtaisia. Vuonna 2001 Pelkonen kirjoitti, kuinka suomalaiset ovat jakaantumassa menestyjiin ja häviäjiin ja mitä tähän sanoisi lääkäri. Hän antaa puheenvuoron Tšehoville, koska ”kaikki on jo aikoinaan sanottu ja tiedossa. Kuuntelijat vain puuttuvat.”

Tšehov: ”Miksi raitis ja kylläinen nukkuu kaikessa rauhassa kotonaan, mutta juopon ja nälkäisen pitää harhailla kodittomana pitkin peltoja?”

Pelkosen valtava lukeneisuus näkyy siinä, kuinka sujuvasti hän siteeraa kirjailijoita, runoilijoita ja Uutta testamenttia.

Kysyttynä kirjoittajana ja puhujana Pelkonen on kierrättänyt aiheitaan monissa yhteyksissä. Siksi kirjassa on vääjäämättä toistoa, mutta se tavallaan alleviivaa hänelle tärkeitä asioita. Vain kerran koin, että juurihan minä äsken luin tämän (melkein) saman tekstin.

Jos on kuullut Pelkosen puhuvan tai lukenut hänen kirjoituksiaan, monet kirjasta välittyvät ajatukset ovat tuttuja. Nyt tuon lääkäri-humanistin ja taitavan sanankäyttäjän keskeiset tekstit ovat pysyvästi tallessa.

Risto Pelkonen kirjoitti Lääkärilehteen vuosittaisen arkkiatrin pääkirjoituksen yhteensä 21 kertaa. Kirjaan on päässyt näistä viimeinen, vuoden 2024 ensimmäisestä numerosta.

Pertti Saloheimo