Tiedätkö, mikä on kestoharha, replikaatiokriisi, satunnaismetsä tai tutkimuksen FINER-tarkistuslista? Nämä selviävät Jari Haukan kirjasta Johdatus epidemiologiaan.

Käsitys epidemiologiasta on usein suppea. Duodecim Oppiportin hakusanalla ‘epidemiologia’ tulee kuitenkin 1 566 osumaa! Käytännössä lähes kaikkeen sisältyy epidemiologinen kuvaus sairauksien yleisyydestä. Epidemiologiaan kuuluvat myös näytön kertymisen, tutkimusasetelmien ja tilastollisen päättelyn logiikan ymmärtäminen.

Haukan kirjaa ennen on julkaistu kaksi suomenkielistä epidemiologian kirjaa. Kumpaakaan ei tosin löydy Haukan kirjan kirjallisuusluettelosta. Sven Hernbergin Epidemiologia ja työterveys vuodelta 1987 ja Matti Uharin Epidemiologia ja biostatistiikka vuodelta 2012 ovat edelleen toimivia oppikirjoja. Sekä Hernbergin että Uharin kirjojen yksiä johtolankoja olivat matematiikan välttäminen ja asioiden yksinkertaistaminen, toisin kuin Haukan kirjassa.

Haukan kirjan heikkous on sekava sisällysluettelo, jossa ei ole kaikkia alaotsikoita. Kustannustoimittajaa olisi tarvittu. Kirjan tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut perusoppikirjan teko, vaan johdattelu epidemiologiseen päättelyyn.

Hernbergin ja Uharin teokset ovat edelleen käyttökelpoisia, jos epidemiologian peruskäsitteisiin haluaa tutustua. Haukan kirjan lukukokemus on parempi, mitä enemmän epidemiologiaa ymmärtää.

Harhat ja niiden lähteet -kappale on erityisen kiinnostava ja jopa viihdyttävä. Kun Hernbergin kirjassa kuvataan harhoista kolme keskeisintä, Haukka kuvaa harhojen 35 alatyyppiä. Merkittävintä kirjan antia ovat myös pitkään kokemukseen perustuvat ja mielenkiintoiset esimerkit, termien suomentaminen ja tilastolliseen päättelyyn liittyvien osioiden laajuus.

Kirja sopii lääkäritutkijalle, joka ei pelästy tilastotieteellisiä kaavoja, vaan haluaa oppia ymmärtämään tutkimuksen logiikkaa ja mahdollisia virhepäätelmien polkuja. Lääkäritutkijan ja tilastotieteilijän yhteistyötä voivat myös edistää R-kieliset ohjeet.

Riitta Luoto