Perttu Eskelinen innostuu työssään usein niin, että tuntee aivojensa lääkekaappien avautuvan.

Kun kuopiolainen Perttu Eskelinen (38) mietti ammatinvalintaansa, lääketiede oli pohdinnoissa mukana.

– Ystäväni isä, neurokirurgi Markku Vihavainen , kysyi, olisiko lääkärin ammatti minulle kutsumusammatti. Jäin miettimään, oliko sitä vai ei, Eskelinen muistaa.

Opintosunnaksi tuli siksi Itä-Suomen yliopistossa ravitsemus- ja liikuntalääketiede. Ajan myötä vahvistui sisäinen palo tietää, miten psyyke ohjaa terveyskäyttäytymistä ja vaikuttaa hyvinvointiin sekä kehon sairauksiin.

Niinpä ala vaihtui. Vuonna 2012 Eskelinen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi. Hän oli opiskeluaikana työskennellyt aikuispsykiatriassa, mutta koki tunnollisena ja herkkänä ihmisenä työn raskaaksi.

– Halusin päästä vaikuttamaan potilaisiin ajoissa, etteivät he hukkuisi ajan myötä kasautuviin ongelmiinsa, Eskelinen kertoo.

Urapolku lähti liikkeelle Kysin nuorisopsykiatriasta. Eskelinen kävi välillä töissä muun muassa Kuopion kaupungin opiskelijaterveydenhuollossa mutta palasi taas Kysin nuorisopsykiatrian poliklinikalle.

Siellä hän sai tietoonsa, että Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri etsi lääkäriä.

– Soitin siltä istumalta, kävin haastattelussa ja tulin valituksi.  

Kaksi vuotta sitten Eskelinen valmistui nuorisopsykiatrian erikoislääkäriksi.

Aikuisen nälkää

Työhuone Valterissa on Kuopiossa. Valteri antaa moniammatillista tukea lasten ja nuorten oppimiseen sekä koulunkäyntiin. Työntekijöitä on 550, ja Eskelinen on yksi kolmesta lääkäristä.

Työhön kuuluu koulujen lääkärintarkastuksia, hoito- sekä kuntoutumissuunnitelmia ja yhteistyötä perheiden, erikoissairaanhoidon sekä lapsiperhepalvelujen kanssa. Eskelinen myös konsultoi ja kouluttaa Valterin sekä koulujen henkilökuntaa.

Kun oppilas ei syystä tai toisesta pärjää lähikoulussaan ja koulun keinot on käytetty, koululta ollaan yhteydessä Valteriin. Lapsilla voi esiintyä esimerkiksi kielen kehityksen ja autismikirjon häiriöitä, ADHD-oireilua sekä aistimisen ja motoriikan pulmia.

– Tapauksia käsitellessämme kuulen työkokemukseni pohjalta herkästi, minkälainen kokonaisuus ongelmien takana voi olla. Kun lapsen stressitaso kohoaa ja ahdistus kasvaa, aivot eivät usein enää ota vastaan opetusta. Tällöin myös ikätoverien kanssa oleminen on vaikeaa.

Muutoksia arkeen

Oireilun taustalla voi esimerkiksi olla tyydyttymätön perustarve, kuten riittämätön uni tai leikin ja läheisten kanssa vietetyn ajan puute. Psyykkinen oireilu heijastelee Eskelisen mukaan nykyistä suorituskeskeistä ja elämyshakuista elämäntapaa, jossa esimerkiksi älylaitteet vievät vanhempien ja lasten yhteisen ajan.

– Lapset eivät ole pieniä aikuisia, eikä heitä voi vain jättää pärjäilemään. Heillä on tarve leikkiä, olla ikätoveriensa kanssa ja tuntea turvallisuuden tunnetta siitä, että vanhemmat ovat läsnä.

Kun vanhempien työ, harrastukset ja sosiaalinen media sitten menevät perheen yhteisen ajan edelle, lapsen luontainen aikuisen nälkä ei aina tyydyty. Lapsi turhautuu ja tuntee vihaa, surua ja yksinäisyyttä. Koulutyö kärsii, eikä ikätovereiden seura tunnu tärkeältä. Silloin tunneperäisiä oireita lievittävät psyykenlääkkeet eivät aina ole ratkaisu.

Eskelinen puhuu silloin vanhempien kanssa, että lapsen arkea pitäisi muuttaa. Joidenkin vanhempien kanssa juttuun pääsee nopeasti, jotkut taas eivät heti ymmärrä tilannetta.  

Nykyaikainen aivotutkimus on onneksi tuonut lääketieteeseen lisää ymmärrystä psyykkisen oireilun taustalla olevien ilmiöiden mekanismeista. Lääkäreitä Eskelinen rohkaisee kouluttautumaan, jotta he tunnistaisivat lasten tarpeiden merkityksen.

Unelmatyössä

Kun Eskelinen nyt tuumii uraansa, lääkärin työ on kuin onkin hänelle kutsumus. Hän kokee vuorovaikutuksen oppilaiden, perheiden ja työtovereidensa kanssa lähes poikkeuksetta positiiviseksi henkiseksi voimavaraksi ja tuntee olevansa unelmatyössään.

– Olen auttavainen ja ilmiöiden ymmärtämistä tavoitteleva luonne. Saattaisin tehdä tämänkaltaista työtä osittain myös harrastuspohjalta, hän kertoo.

Eskelinen kertoo, miten työskennellessä vuorovaikutuksessa ja innostuneena työtovereiden sekä asiakkaiden kanssa aivojen lääkekaapit avautuvat. Hän pääsee parhaimmillaan ammatilliseen flow-tilaan.

– Saan osan päivittäisestä oksitosiiniannoksestani toisia auttaessani, Eskelinen naurahtaa.

Hän toivoo pystyvänsä tuottamaan samoja kokemuksia oppilaissa ja heidän perheissään

– Pyrin siihen, että ihmiset voivat hyvin, sillä se vaikuttaa yhteiskunnalliseenkin tilanteeseen. Tyytyväinen, itselleen tärkeistä asioista innostunut ihminen toimii usein positiivisena esimerkkinä muille.  

– Tähän työhön tullessa haaveeni oli, että saan kouluttajana jakaa kokemustani ja ymmärrystäni muille. Olen siihen päässyt, mutta pitää jo miettiä, mihin työaika riittää.