Seminooman liitännäishoidoksi karboplatiinia

Noin 60 % kaikista kivessyövistä on puhtaita seminoomia. Tauti on paikallinen 70-80 %:lla potilaista. Yli viidenkymmenen vuoden ajan on ollut tapana antaa leikkauksen jälkeen para-aorttaalialueen imusolmukkeiden sädehoito. Näin hoitaen lähes kaikki paranevat; 80 % potilaista paranee jo leikkauksella ja oikeastaan vain 20 % tarvitsisi liitännäishoidon.

Lyhyesti: Milloin beetasalpaaja leikkauspotilaalle?

Beetasalpaajia käytetään yleisesti perioperatiivisen infarktin estoon suurten leikkausten yhteydessä, vaikka satunnaistettujen tutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia. Arvostettu New England Journal of Medicine julkaisi yllättäen retrospektiivisen analyysin beetasalpaajahoidon perioperatiivisista vaikutuksista lähes 800 000 suuressa leikkauksessa olleen potilaan aineistossa. Vajaa viidennes potilaista käytti beetasalpaajaa ja analyysin perusteella suuren operatiivisen riskin potilaat hyötyivät hoidosta, mutta pienen tai keskisuuren riskin potilailla ei hyötyä havaittu. Suurempien satunnaistettujen tutkimusten tuloksia odotellessa lehden pääkirjoitus suositteli beetasalpaajia suuren leikkauksen yhteydessä sepelvaltimopotilaille, etenkin jos heillä lisäksi on diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai muita valtimotaudin ilmentymiä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Pidempi antikoagulanttihoito eduksi alaraajan uuden laskimotukoksen estossa

Alaraajan laskimotukoksen antikoagulanttihoidon pituudesta on taitettu peistä pitkään. Nyt julkaistiin meta-analyysi, missä oli mukana 15 kriteerit täyttävää tutkimusta (potilaiden mediaanilukumäärä 345), ja keskeisenä tavoitteena verrata hoidon pituuden (lyhyen hoidon keston mediaani 1,75 ja pitkän 6,0 kk) estovaikutusta ja riskejä. Uuden tukoksen ilmaantuvuus pieneni pitkällä hoidolla: 0,02 vs 0,126 tapahtumaa/potilasvuosi. Jos hoito pitkässä terapiassa keskeytyi, vaikutus laimeni. Vuotokomplikaatioiden määrä oli samaa tasoa molemmissa ryhmissä. Tutkijat suosittelevat pidemmän kaavan mukaan toteutettua uuden trombin estoa.

Hannu Puolijoki

FINSTROKE-tutkimus: Aivohalvauksen ilmaantuvuus ja aivohalvauskuolleisuus ovat vähentyneet myös yli 74-vuotiaassa väestössä

75-vuotiaan suomalaisen keskimääräinen jäljellä oleva elinikä on noin kymmenen vuotta. Viimeisten elinvuosien elämänlaatua huonontaa usein aivohalvaus, joka on yleinen vanhimmissa ikäluokissa, vaikeuttaa itsenäisenä selviytymistä ja kuormittaa terveydenhoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida aivohalvauksen ilmaantuvuuden, kuolleisuuden ja ennusteen kehityssuuntaa yli 74-vuotiaiden ikäryhmässä.

Aapo Lehtonen, Veikko Salomaa, Pirjo Immonen-Räihä, Cinzia Sarti Markku Mähönen, Jorma Torppa, Juhani Sivenius

Kuntoutuksen vaikuttavuus - mitä se tarkoittaa ja onko näyttöä?

Kuntoutuksella, joka nojaa lääketieteen lisäksi useaan muuhun tieteeseen, on arvioitu olevan yhä enemmän tarvetta ja siltä on vaadittu vaikuttavuuden osoittamista.

Timo Pohjolainen

Laihdutuksen ja lääkehoidon vaikutukset maksan rasvapitoisuuteen, insuliiniresistenssiin ja rasvakudoksen geenien ilmentymiin

11.6.2005 Helsingin yliopisto

Mirja Tiikkainen

Munuaiskeräsen epiteelisolujen merkitys lasten nefroottisessa oireyhtymässä

17.6.2005 Helsingin yliopisto

Anne-Tiina Lahdenkari

Periproteettisen lonkkamurtuman riskitekijät

17.6.2005 Tampereen yliopisto

Roope Sarvilinna

Rintasyövän sytostaattihoidon aiheuttama ennenaikainen menopaussi

17.6.2005 Helsingin yliopisto

Leena Vehmanen

Vaihdevuosi-ikäisten naisten luunmurtumiin useita syitä

17.6.2005 Kuopion yliopisto

Jukka Huopio