Hatanpään sairaalan entinen johtaja Erkki Ilmari Lehtomäki kuoli kotonaan Lempäälässä huhtikuun lopulla. Hän oli syntynyt Haapavedellä vuonna loppuvuodesta 1951.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Erkki vietti Pyhäjärven Koskelan tilalla yhdeksänlapsisessa perheessä maatilan töiden, koulunkäynnin ja kalastuksen parissa. Hän kirjoitti Pyhäsalmen lukiosta kuuden laudaturin ylioppilaaksi vuonna 1971.

Lehtomäki valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1976. Yleislääketieteen erikoislääkärin oikeudet hän sai 1984 ja hallinnollisen pätevyyden 1985. Työura alkoi Sahalahdella ja jatkui Laviassa terveyskeskuslääkärinä sekä myöhemmin Kiikoisten, Lavian ja Suodenniemen kansanterveystyön kuntayhtymän johtavana lääkärinä. Näiltä vuosilta kertyi arvokasta kokemusta ja elinikäisiä ystävyyssuhteita. Vuonna1981 perhe muutti Lempäälään Erkin aloittaessa terveyskeskuslääkärinä.

Vuonna 1987 hän siirtyi Tampereelle, missä hän toimi useissa hallinnollisissa tehtävissä kuten kotisairaanhoidon ylilääkärinä, Keskisen alueen ylilääkärinä, avoterveydenhuollon johtavana lääkärinä sekä koko kaupungin terveydenhuollon johtajana. Tampereen kaupungin tilaajapäällikkönä hän työskenteli 2006–2011. Erityisen lämpimästi hän muisteli viimeistä työpaikkaansa Hatanpään sairaalan johtajana ja vastaavana lääkärinä, josta siirtyi eläkkeelle 2016.

Erkki toimi Tampereen Lääkäripäivien ohjelmistosihteerinä 1990–1999, Tampereen Lääkäriseuran puheenjohtajana 2002–2003 sekä Lääkäriseura Duodecimin hallituksessa 2002–2003.

Erkki oli arvostettu ja pidetty kollega. Hänelle oli tärkeää voida kehittää ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja siinä hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta omalääkärimallilla. Vanhusten hoidon kehittäminen oli myös lähellä sydäntä, joista hänellä oli myös julkaisuja. Luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen, mutta tarvittaessa määrätietoinen Erkki oli ahkera ristikoiden ratkoja, innokas sukututkimuksen tekijä ja taitava nikkaroija.

Lukioaikana löytyi tuleva puoliso Leila ja yhteinen matka kesti 53 vuotta. Perheeseen syntyi kolme lasta. Ukille hyvin tärkeitä olivat myös viisi lastenlasta, joiden kasvua hän olisi toivonut vielä näkevänsä pidempään. Pitkäaikainen sairaus vei kuitenkin lopulta voiton.