Markku Äärimaa: Tupoa tarvitaan talouden tasapainottamiseksi

- Nyt pitäisi saada aikaan tulopoliittinen ratkaisu, jossa sovittaisiin ensi vuoden palkoista ja verotuksesta sekä päätettäisiin parin seuraavan vuoden palkkakehityksen yleislinjoista. Tällä olisi maan taloudellista tilaa vakauttava vaikutus. Kysymys julkishallinnon leikkauksista pitäisi jättää tuponeuvottelujen ulkopuolelle poliittisten päätöksentekijöiden vastuulle, katsoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa.

Lääkärilehti haastatteli Äärimaata 16.9., jolloin valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas oli juuri julkistanut rajun säästöohjelmansa julkisen talouden velkakierteen katkaisemiseksi. Akavan hallitus oli edellisenä päivänä käsitellyt maan vaikeaa taloudellista tilannetta sekä keskustellut tulopoliittisen ratkaisun mahdollisuuksista.

Nykyinen sopimuskausi jatkuu lokakuuhun -93, joten kuluvan vuoden marraskuun loppuun mennessä olisi itse asiassa määrä sopia vain ensi vuotta koskevista palkantarkistuksista. Eri tahoilta on kuitenkin esitetty, että maan taloudellisen tilanteen rauhoittamiseksi nyt pitäisi saada aikaan kattavampi useampivuotinen sopimus. Äärimaa uskoo, että tulopoliittinen sopimus pyritään saamaan aikaan marraskuun loppuun mennessä.

- Mitä enemmän taloudellisia kiintopisteitä saadaan sovituiksi, sitä enemmän se vakauttaa maan taloutta. Valtiontalouden uskottavuuden kannalta tulisi siis pyrkiä mahdollisimman pitkäaikaiseen sopimukseen. Toisaalta yhteiskunta on sellaisessa muutostilassa, että tulevan kehityksen ennustaminen on vaikeaa ja siksi on ongelmallista sitoutua pitkäaikaisiin sopimuksiin. Tässä tilanteessa pitäisi mielestäni pyrkiä sellaiseen kompromissiin, jossa sovitaan ensi vuoden palkoista ja veroista sekä parin seuraavan vuoden palkkakehityksen sitomisesta bruttokansantuotteen kasvuun. Näin varmistettaisiin, ettei tulevia palkankorotuksia jouduta nyhjäisemään tyhjästä, vaan palkkataso kehittyisi samassa suhteessa kuin maan talous kohenee.

Palkka tuloksen mukaan

Äärimaan näkemys on, että nyt eletään murroskautta, joka heijastuu myös tulopolitiikkaan. Julkinen sektori joutuu yhä kovempaan kilpailuun tehokkuudesta yksityisen sektorin kanssa ja tulosvastuu korostuu. Nämä kehityslinjat olivat olemassa jo ennen lamaa, mutta julkisen talouden säästöpakko on kiihdyttänyt niitä entisestään.

- Joudumme varautumaan siihen, että julkisen palvelujärjestelmän asema heikkenee ja siihen panostetaan vähemmän voimavaroja kuin ennen. Yksiköiden tulokseen ja niiden tehokkuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, jolloin niiden tulosvastuullisten vetäjien rooli korostuu. Heiltä vaaditaan yhä enemmän, mutta samalla heille keskittyy myös enemmän valtaa. He ovat avainasemassa oman yksikkönsä kehittämisessä ja jopa sen olemassaolon turvaamisessa.

Äärimaa näkee tämän tarjoavan myös positiivisen mahdollisuuden terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen. Tulevaisuudessa sairaaloiden ja terveyskeskusten kehittäminen ei enää perustu niin paljon lautakuntien päätöksiin kuin nyt, vaan päätöksiä tekevät tulosvastuulliset johtajat, lääkärit. Todellinen tulosvastuu merkitsee, että heillä täytyy olla päätösvaltaa myös henkilöstönsä palkkaukseen.

- Julkisella sektorilla mennään yleisestikin siihen suuntaan, että palkka riippuu työsuorituksista eikä se ole enää työpaikalla olosta maksettava kiinteä korvaus. Uskon, että tässä kehityksessä lääkärit kyllä pärjäävät, ovathan he juuri se henkilöstöryhmä terveydenhuollossa, jonka työn tulokset ovat suoraan osoitettavissa.

Hänen mielestään nollalinjaisenkaan tupon ei tarvitse merkitä lääkärien palkkakehityksen katkeamista. Järkevien, tuottavuutta parantavien erillisvirkaehtosopimusten tekeminen tulee olla mahdollista erityisesti tässä tilanteessa. Tupossa voitaisiin sopia kokonaiskustannuskehityksestä toimialoittain, joiden sisällä olisi mahdollista luoda uudenlaisia palkkaratkaisuja ja -rakenteita.

-- Nyt tarvitaan tulokseen perustuvaa palkkapolitiikkaa. Laman aiheuttamalla yleisellä depressiolla on ollut työpanosta vähentävä vaikutus, mutta lamasta selviäminen edellyttää päinvastoin työnteon lisäämistä. Raha on tärkein stimuloiva tekijä työssä ja sitä on voitava nytkin käyttää hyväksi.

Lääkäriliiton hallituksessa on keskeisenä tulopoliittisena tavoitteena pidetty sitä, että suunnitelmia julkisen sektorin täyden eläkkeen kertymäajan pidentämiseksi ei saa toteuttaa. Mikäli karttuma-aika pidennettäisiin nykyisestä 30 vuodesta 40 vuoteen merkitsisi se, etteivät lääkärit ja muut pitkän koulutuksen saaneet ehtisi koskaan ansaita täyttä eläkettä.

Kunnallisen alan eläkeuudistusta käsiteltiin Akavan hallituksen kokouksessa 15.9. sekä samana päivänä myös tapaamisessa kunta-alan palkansaajajärjestöjen kanssa. Esillä oli ns. Salmisen kompromissi, jonka mukaan täysi eläke kertyisi vajaan 37 vuoden kunnallisesta palvelusta. Muut kunta-alan järjestöt olivat vielä huonompien vaihtoehtojen pelossa jossain määrin halukkaita hyväksymään tämän ehdotuksen, mutta katsoivat, että järjestöjen tulisi esiintyä yhtenäisenä rintamana. Pysyvätkö järjestöt loppuun saakka Akavan rinnalla torjumassa eläke-etujen huononnuksia lienee selvinnyt tämän lehden ilmestymiseen mennessä.

- Pitkä koulutus ja heikkenevät työllisyysmahdollisuudet vaikeuttavat vaadittavien palveluvuosien kokoon saamista. Lääkäriliitto pyrkii siihen, että lääkäreille tulevaisuudessakin turvataan sekä periaatteessa että käytännössä mahdollisuus täyteen eläkkeeseen, korostaa Äärimaa.

Julkisen sektorin alasajo odotettavissa

Kertymävuosien pidennys ei ole ainoa julkisia eläkkeitä uhkaava vaara, vaan koko sosiaaliturvajärjestelmä joutuu rajujen leikkausten kohteeksi, jos budjettipäällikkö Sailaksen ehdottamia säästötoimia ryhdytään toteuttamaan. Hän esittää mm., että täysi eläke putoaisi 50 %:iin palkasta ja että julkisen sektorin eläkeikäraja nostettaisiin 65 vuoteen.

- Sailaksen ehdotukset merkitsevät kaikkiaan julkisen talouden vahvaa alasajoa ja palvelujärjestelmän karsimista. Näin jyrkkien muutosten toteuttaminen vaatii laajan poliittisen konsensuksen ja sen saaminen esitysten taakse näyttää epävarmalta. Julkisen talouden säästötoimia ei mielestäni kuitenkaan pitäisi sekoittaa syksyn tulopoliittisiin neuvotteluihin, vaan jättää ne poliitikkojen ratkaistavaksi ja vastuulle, toteaa Äärimaa.

- Verokysymykset liittyvät kuitenkin oleellisesti tuloratkaisuun eikä säästöpakettiin siksi saisi sisällyttää Sailaksen esittämiä veronkiristyksiä. Hänhän ehdottaa mm. lapsilisien verottamista sekä erilaisten lapsista johtuvien verovähennysten poistamista. Ehdotusten toteutuminen heikentäisi voimakkaasti lääkäriperheiden taloudellista asemaa.

Sailaksen ohjelmassa esitetään maksuja mm. oppilaitoksiin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin. Äärimaa katsoo maksujen perimisen julkisista palveluista vastaavan periaatteessa Lääkäriliiton näkemyksiä. Sillä uskotaan olevan palvelujen käyttöä järkeistävä vaikutus - tämän vuoksi Lääkäriliitto on jo pitkään puhunut esimerkiksi terveyskeskusmaksun puolesta. Samalla kuitenkin tuloverotusta tulisi pyrkiä keventämään eikä kiristämään.

Äärimaa ja muut Akavan hallituksen jäsenet saivat suoraan korkeimmalta tasolta tietoa maan taloudellisesta ahdingosta, sillä hallituksen kokouksessa vieraili pääministeri Esko Aho. Hän kertoi, että valtiontalouden alijäämän kattamiseksi joudutaan jokaista suomalaista kohden ottamaan yli 10 000 markkaa lisää lainaa vuodessa. Jotta velkataakka ei kasvaisi kiihtyvällä vauhdilla, on julkista sektoria nyt kovalla kädellä saneerattava.

Äärimaan johtopäätös Ahon kanssa käydyistä keskusteluista oli, että säästötoimiin on nyt pakko sopeutua, koska verotusta tuskin voidaan enää kiristää.