Kilpailuviraston ja Kilpailuneuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen johdosta Suomen Lääkäriliiton hallitus päätti 15.10.1992, ettei se anna enää suositusta itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan yleis- ja erikoislääkärin vastaanottopalkkiotaksaksi. Näin ollen viimeiseksi suositukseksi jäi Lääkäriliiton 1.5.1991 antama suositus, jonka mukaan yleislääkärin käyntipalkkio oli 145 mk.

Neuvotteluprosessin aikana kilpailuviranomaiset toivat esiin, että Lääkäriliitto voi vastaisuudessakin tiedottaa lääkärinpalkkioon vaikuttavien tekijöiden kustannuskehityksestä. Kuitenkaan yksityiskohtaisten laskentamallien, kertoimien tai hinnoitteluperusteiden tiedottaminen ei ole kilpailunrajoituslain 6 pykälä:n tarkoittaman hintakartellikiellon johdosta sallittua.

Aikana, jolloin suosituksia annettiin, Lääkäriliitto tarkisti palkkiosuosituksia yleensä vuosittain Elinkeinohallituksen kanssa sovittujen perusteiden mukaisesti. Eri kustannustekijät vaikuttivat suosituksen tarkistamiseen seuraavin painoarvoin:

, Lääkäreiden ansiokehitys julkisella sektorilla 61,5 %

, Avustavan henkilöstön palkkauskustannukset 15,9 %

, Huoneistokulut 7,6 %

, Tarvikkeet 6,1 %

, Poistot ja korot 4,4 %

, Yleiskulut 4,5 %

Yhteensä 100 %

Hyväksyttyä kustannusrakennetta noudattaen Lääkäriliiton selvityksen mukaan kustannustasossa on 1.5.1991 jälkeen tapahtunut 16 %:n nousu. Samaan aikaan yleinen ansiotasoindeksi on noussut 20,5 % ja lääkärien palkat kuntasektorilla 20,9 %.

Palkkiota määrätessään lääkäri voi seurata joko kaikkien tai tärkeimpien kustannustekijöiden kehitystä, mutta hän ei ole niihin sidottu. Palkkion tulee lääkärikohtaisesti vastata hänen omaa kustannusrakennettaan, henkilökohtaista osaamistaan, kulloistakin kilpailu- ja markkinatilannetta ja muita palvelun antamiseen liittyviä olosuhteita. Yksityiskohtaiset palkkion määräytymisperusteet ja palkkion markkamäärät lääkäri määrittää aina itse.