VES-neuvottelujen käynnistyminen takkuaa
Valtioneuvoston ja ammattiliittojen välinen kyttäys jatkuu. Poliitikot panttaavat veroratkaisuja ja vaativat maltillista palkkalinjaa. Järjestöväki vahtii toisiansa, odottaa päänavaajan löytymistä ja edellyttää maan hallitukselta viestiä veroratkaisujen tasosta ja kohdentamisesta. Kulissien takana tunnustellaan mahdollisuuksia ja pyritään tavoitteiden selvittämiseen. Kuurupiilo näyttää kuitenkin vain jatkuvan, julkisen sektorin ratkaisut näyttävät jäävän pohjimmaiseksi niin prosessin kuin kenties tasonkin suhteen.
Osuuspankkikeskuksen suhdanneanalyysin mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi vuonna 1998 5,6%; arvio tämän vuoden luvusta on 3,5% ja ensi vuoden kasvuarvio on 4,5%. Kuluttajahintojen nousu samoille vuosille on 1,4, 1,1, 1,5% ja arvioitu yleisen ansiotason kehitys 3,7, 3,0, 4,5%.
Kotitalouksien reaalisen ostovoiman kehitys määräytyy työehtosopimusten ja tuloverotuksen mukaan. Koko vaalikaudelle on lupailtu kymmenen miljardin markan verokevennyksiä eli mahdollisesti ensi vuodelle tulisi 2 mrd mk tuloverokevennys. Tämän suuruusluokan verokevennys vastaa noin 1,5 prosentin nousua ansiotasossa. Mikäli ansiotaso nousee 4,5 % jäisi kokonaisveroaste tällaisen kevennyksen jälkeenkin pankin arvion mukaan jokseenkin samalle tasolle kuin tänä vuonna. Eli valtioneuvoston uhkailut veronkevennysten perumisesta tarkoittaisivat tosiasiassa verotuksen kiristymistä. Kuka muistaa vielä Holkerin hallituksen joka kotiin jaetut esitteet verotuksen kevenemisestä?
Analyytikot arvioivat julkisen sektorin rahoitusaseman paranevan kokonaisuutena tänä ja ensi vuonna. Valtiontalous on ensi vuonna ylijäämäinen, Soneran tuotoilla kevennetään valtion lainasalkkua. Kuntien rahoitusaseman arvioidaan pysyvän suurin piirtein tasapainossa. Toki ongelmakuntia on. Vahvat vientiliitot perustelevat omia vaateitaan paitsi alakohtaisilla ongelmilla, myös sillä, että eri aloilla ja eri yrityksillä on erilainen palkanmaksukyky. Tällä logiikalla valtion ja eräiden kuntien työntekijöiden tulisi ilmeisesti tehdä talkootyötä. Samojen vientiliittojen väki kuitenkin haluaa kunnallisia palveluita, päivähoidosta koululaitokseen ja terveydenhuollosta uimahalleihin.
Lääkärisopimus päättyy 15.1.2000. Lääkäriliiton valtuuskunta kokoontuu 10.-11.12., jolloin mahdollisesti yleinen sopimustaso on alkanut hahmottua. Seuraavan sopimuskauden pituudesta on monenlaista mielipidettä. EMU-kriteerit vaatisivat yleistä maltillisuutta korotustasossa ja se saattaisi puoltaa lyhyttä, yksivuotista sopimuskautta, jolloin vuoden kuluttua yritettäisiin palata kolmikantaan ja tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Oman lääkärisopimuksen merkitys on tällä kierroksella erityisen tärkeä. Akavan sisälläkin on selvästi erilaisia painotuksia palkkaratkaisun rakenteesta. Opettajat pitävät edelleen esillä lomautusasioita, kirjastonhoitajat, farmaseutit ja sosiaalityöntekijät taas ovat erityisten nais- ja matalapalkkaratkaisujen kannalla.
Edellisten neuvottelukierrosten jäljiltä on lääkärikartellilla repullinen toteuttamattomia tavoitteita ja ratkaisemattomia epäkohtia. Painopiste tavoitteen asettelussa on päiväaikaisen ansion kehittämisessä. Hallituksen päätöksen mukaan neuvotteluissa pyritään tasapuolisuuteen terveyskeskus- ja sairaalasektorin välillä. Edellisellä kierroksella järjestelyvarat siirrettiin yhteisellä päätöksellä tk-puolelta sairaalasopimukseen.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa on käyty alustavia keskusteluja. Työnantajapuolen tässä vaiheessa esille tuoma selkeä ehdotus on ollut luopuminen viimeisestäkin automaattisesta palkanlisästä eli kokemuslisäjärjestelmästä niin sairaala- kuin tk-sopimuksessakin sekä terveyskeskuksen TTV-lisäjärjestelmästä ja sairaaloiden pätevyyslisistä. Aiemmilta kierroksilta on hyvässä muistissa se, kuinka käy sille rahalle, joka siirretään paikallisen työnantajan harkinnan mukaan jaettavaksi. Sitä rahaa ei työntekijä sen jälkeen näe. Esitys siitä, että nykyisillä viranhaltijoilla kokemuslisä säilyisi henkilökohtaisena palkanosana, johtaisi edelleen ansionmenetyksiin. Lääkärikunnassa työpaikan vaihtaminen kuuluu urakehitykseen ja henkilökohtaisten lisien siirtäminen työnantajalta toiselle on vaikeaa. Tämä on selvinnyt niin sädeloman kuin syrjäseutulisän kuin entisten TTV-lisienkin menetyksinä.
Nykyisinkin sekä yleisessä virkaehtosopimuksessa että lääkärisopimuksessa on useita harkinnanvaraisia elementtejä, joiden käyttö on suppeaa. Kuntatyönantajan ilmoituksen mukaan tulospalkkiokin on käytössä vain 4 %:ssa kuntayksiköistä. Vuonna 1998 tulopalkkioita maksettiin kokonaisuudessaan kuntasektorilla 38 milj. mk ja siitäkin suurin osa muualle kuin terveydenhuoltoon. Kun lääkärien kokonaispalkkasumma on noin 2,6 mrd mk, niin voidaan todeta, että tulospalkkioilla ei ole lääkärisopimuksessa ollut juurikaan käyttöä. Ja mitenkäs tulosta tehdään ja se osoitetaan, kun budjetoinnissa saatetaan tehdä tietoisesti alimitoituksia? Tulkoon se nyt vielä kerran sanotuksi; Lääkäriliitto ei hyväksy nykyisen kokemuslisäjärjestelmän romuttamista.
