Akavan kevätliittokokous oli 25.5. ja joka kolmas vuosi pidettävä edustajakokous on 15.-16.6. Tähän mennessä julkisuuteen ovat nousseet - kuten tavallista - henkilökysymykset eli keskusjärjestön puheenjohtajan valinta. Lääkäriliitto on asettunut yhdessä Hammaslääkäriliiton ja Eläinlääkäriliiton kanssa tukemaan nykyistä puheenjohtajaa, professori Mikko Viitasaloa. Oman lääkärisopimuksen myötä olemme liittona entistä itsenäisempiä, mutta niissä kysymyksissä, joissa olemme tarvinneet Akavan apua, olemme oppineet luottamaan puheenjohtaja Viitasaloon. Kesäkuussa äänestys ratkaisee ja sitten jatketaan töitä; ikävää ja mautonta on ollut opettajajärjestön julkinen juhliminen tässä ehdokasasetteluvaiheessa.

Vaikka henkilökysymys onkin otsikoissa suurilla kirjaimilla niin asiakysymykset ovat kuitenkin tärkeämpiä. Ainoana akateemisena keskusjärjestönä Akavaa huolestuttavat tieteen ja opetuksen resurssit. Yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuudet ovat taas uhan alla, kandidaattimäärän nousu edellyttää perusopetukseen lisärahoitusta eikä erikoislääkärikoulutusta ole vieläkään resurssoitu edes minimitasolle. Täydennyskoulutuksesta ei viitsi edes mainitakaan, niin kehnosti on kunnallisissa säästöissä käynyt koulutukselle.

Uutta tulopoliittista ratkaisua tunnustellaan isommissa pöydissä ja ristiriitoja näyttää olevan niin julkisen ja avoimen sektorin kuin kotimarkkina- ja vientiliittojenkin välillä. Kuntatyöntekijöillä on tietysti pelko vientiliittojen karkaamisesta, mikäli mennään liittokohtaiselle kierrokselle. Kattava tupo antaisi edes jollakin lailla suhteessa jakovaraa myös niille, jotka hoitavat paperikoneen käyttäjän lapsia ja sairauksia. Veroratkaisut saattavat olla nettoansioissa yhtä merkittävä tekijä kuin nimellispalkka; omalta kannaltamme edellytämme, ettei keski- ja suurituloisia taas rokoteta veroratkaisussa.

Toisaalta tupo-prosentit lienevät matalia, joten kunnat kykenevät lomautuksilla pitämään palkkapotin entisenä. Lääkärien lomautuksista Vantaan esimerkki viime vuodelta on kehnoin; kaikki lääkärit viideksi viikoksi pois työstä ja lisäksi normaalit, täydet vuosilomat ja mahdolliset aktiivivapaat. Tälle vuodelle on alustavia tietoja lääkärin lomautuksista alle kymmenestä kunnasta, joista ilmeisesti kaikissa niitä ei kuitenkaan toteuteta.

Kunnallisessa lääkärisopimuksessa on lomarahan vaihtamisesta oma pykälänsä, jonka mukaan koko lomaraha on vaihdettavissa vähintään 18 vapaapäiväksi. Tämä mahdollisuus näyttää selvästi vähentävän tarvetta lääkärien lomautuksiin. Lisäksi monissa taloissa on suositus ottaa aktiivivapaat nimen omaan vapaa-aikana. Eräs urologikollega laski olevansa pois työpaikaltaan kolmisen kuukautta tämän vuoden aikana samaan aikaan kun poliklinikka- ja leikkausjonot kasvavat. Sijaistahan ei sovi ottaa, koska muutoin ei syntyisi säästöä! Mikä järki on pitää huippuammattilaisia mökkitalkoissa ja hartiapankkirakentajina tai ajaa heitä privaattiin, kun kysyntää julkisistakin palveluista on?

Jos kyseessä olisi yksityinen palvelulaitos, niin toimenpiteiden suunta olisi täysin päinvastainen. Toimintaa laajennettaisiin, kunta-/asiakashinnoittelua tarkistettaisiin ja työntekijöitä kannustettaisiin laadukkaampiin ja useampiin suoritteisiin ja ylityöt maksettaisiin rahana eikä vapaana. Sen sijaan kunnallinen terveydenhuolto lomauttaa, vaihtaa lomarahat vapaaksi, rajoittaa sijaisten käyttöä, sulkee osastoja ja poliklinikoita. Ratkaisujen hakeminen ainoastaan priorisoinnin kautta ei ole mahdollista, kun samaan aikaan on erikoissairaanhoidossa kehittymässä syöksykierre. Nykymenolla kunnat priorisoivat osan väestöstä julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle.

Lääkäriliitossakin on mietitty vastatoimia lomauttavia kuntia/työnantajia vastaan. Eräät liitot ovat käyttäneet hakukieltoa ja saartoa, mutta me emme toistaiseksi ole päätyneet tällaiseen. Lääkärien työyksiköt ovat useimmiten näissä tapauksissa varsin pieniä ja viran tai toimen täyttämisen estäminen kiusaisi eniten kollegoita ja työnantaja vain saisi lisää säästöjä ja mahdollisuuden vierittää osasyyn jonoista ammattijärjestölle. Oikea taktiikka lienee mahdollisimman suuri paikallinen ja valtakunnallinen julkisuus. Luottamusmiehet informoivat lomautuksista ja hölmöläisen säästöistä liittoon, paikallisosasto voi järjestää tiedotustilaisuuksia, joiden tarkoituksena on herättää kansalaiskeskustelua terveydenhuollon säästöistä ja kertoa potilaille ja potilaiden omaisille tosiasiat.

Veronmaksajilla ja potilailla on aivan varmasti kiinnostusta terveyspalveluiden kohtalosta. Muistettava on, että ensi vuonna on kunnallisvaalit. Lääkäriliitto tulee jatkamaan keskustelua terveydenhuollon rahoituksesta.