Yksityislääkäritoiminnan aloittaminen -kurssi on Lääkäriliiton suosituimpia koulutuksia. Osa toukokuun puolivälissä järjestetyn koulutuksen osallistujista pitää jo sivutoimista vastaanottoa. Suurin osa työskentelee julkisen sektorin palveluksessa, mutta mielessä siintää toive yksilöllisemmästä työskentelytavasta. Yksityislääkärinä toimiminen kiinnostaa myös yhä nuorempia lääkäreitä.

L

otta Jussila ja Olli-Pekka Lehikoinen

saapuivat Lääkäritalossa järjestetylle kurssille mielenkiinnosta. Lehikoinen erikoistuu keuhkosairauksiin ja allergologiaan Hus:ssa ja Jussila sisätauteihin Porvoon aluesairaalassa. Kumpikaan kolmekymppisistä sairaalalääkäreistä ei pidä mahdottomana, että he työskentelisivät tulevaisuudessa yksityislääkärinä vaikkapa osa-aikaisesti.

- Julkisen puolen voi olla vaikea palvella kaikkia potilaita heitä tyydyttävästi. Yksityissektorilla työskentely saattaa lääkärinkin näkökulmasta osoittautua asiakaslähtöisemmäksi samalla kun työn lopputulos ja laatu ovat yhtä hyvät kuin julkisessa terveydenhuollossa, Jussila ja Lehikoinen arvioivat.

Markkinoille sääntöjen ehdoilla

Tilaisuuden avannut erikoislääkäri

Aarne Pasanen

uskoo, että yksityissektorilla on tulevaisuudessa entistä enemmän tilausta. Jo nyt työterveyspalveluista noin 60 prosenttia on yksityissektorin hallussa. Avohoidon lääkärikäynneistä yksityissektorin osuus on noin 25 prosenttia, mutta sairaalatoiminnasta vain alle 5 prosenttia.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja

Heikki Pälve

muistutti nelikymmenpäistä lääkärijoukkoa eettisistä ja kollegiaalisista sekä markkinointiin liittyvistä ohjeista, joita liiton jäsenet ovat sitoutuneet noudattamaan. Esteellisyysongelma ei koske suorittavaa työtä tekevää. Sen sijaan yksityispuolella päättävässä asemassa olevan on jäävättävä itsensä ratkomasta esimerkiksi kunnan lääkäripalvelujen ostamista yksityissektorilta. Lääkäripalvelujen markkinointi ei saa luoda tarpeetonta terveydenhuoltopalvelujen käyttöä.

- Parasta on, että lääkärikunta hoitaa markkinoinnin valvonnan itsenäisesti. Meidän pitää erottua niin sanotuista terveyssuhareista. Lääkäripalvelujen ja lääkärin osaamisen tulee erottua laadultaan jo niitä markkinoitaessa, Pälve sanoi.

Miten laskuttaisin?

Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö

Mikko Kangas

toi tilaisuuteen Kelan vuoden 2005 sv-tilaston mukaiset keskimääräiset erikoislääkärin palkkiot. Hän kertoi, että lääkärinpalkkion tulee vastata lääkärin omaa kustannusrakennetta, henkilökohtaista osaamista ja yleistä kilpailu- ja markkinatilannetta.

Pasanen lisäsi, että palkkionsa eteen saa tehdä työtä. Potilaat haluavat henkilökohtaista palvelua. Lausunnot ja lähetteet on tehtävä ajoissa ja vastaanottoajoista on pidettävä kiinni. Jussila ja Lehikoinen ovat huomanneet, että joskus työkaverien puhelin soi sairaalassa yksityispotilaan ottaessa yhteyttä.

- Silloin tulee mieleen, että onkohan yksityislääkäri liiankin kiinni työssään. Hoitovastuu ei poissaollessa automaattisesti siirry kollegalle, kuten julkisella puolella. Toisaalta ei ole hyvä toisen palveluksessa ollessa työaikana hoitaa yksityispotilaiden asioita. Itse en esimerkiksi antaisi kotinumeroani potilaille, kuten eräs luennoitsijoista kertoi tehneensä, Jussila totesi.

Monet verotukseen ja vakuutuksiin liittyvät kysymykset saivat koulutuksessa vastauksensa. Koulutuksen jälkeenkin yksityislääkärin työ tuntui nuorten lääkärien mielestä houkuttelevalta vaihtoehdolta.

- Siinä olisi mahdollisuus räätälöidympään vaihtoehtoon kuin uraputkeen sairaalassa, Jussila ja Lehikoinen totesivat.

Yksityislääkäritoiminnan eri muodot:

- Itsenäinen ammatinharjoittaja omalla vastaanotollaan

- Itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmävastaanotto ilman yhtiömuotoa

- Itsenäinen ammatinharjoittaja lääkärikeskuksessa

- Palkansaaja lääkärikeskuksessa tai muussa yksityisessä hoitolaitoksessa

- Palkansaaja lääkärintoimintaa varten perustetussa yhtiössä

- Ns. keikkalääkäritoiminta