Eläkesäästäminen on aina ajankohtaista
Kunnan palveluksessa olevien työntekijöiden lakisääteinen KVTEL-työeläkejärjestelmä muuttuu oleellisella tavalla ensi vuoden alussa. Pääsääntö on se, että eläke-edut huononevat niillä, jotka ovat syntyneet 1.1.1940 jälkeen. Lakisääteisten työeläke-etujen heikentyessä on erityisen tärkeää itse ottaa selvää omista eläke-eduistaan ja tarvittaessa aloittaa oman, vapaaehtoisen lisäeläkkeen säästäminen.
Sekä alle 55-vuotiaille että yli 55-vuotiaille lääkäreille on yhtä lailla hyötyä eläkesäästämisestä omaan, itse otettuun eläkevakuutukseen.
Yksityishenkilöiden ja ammatinharjoittajien eläkesäästämistä tuetaan merkittävällä verovähennysoikeudella, koska tällainen säästäminen nähdään tässä yhteiskunnassa tarpeelliseksi. Eläkesäästäminen on muuhun säästämiseen verrattuna sidottua ja valvottua ja tämän vuoksi verotuskin on erilainen.
Tuloverolain nojalla verovelvollisella on oikeus ansiotuloistaan vähentää vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuja jopa 50 000 mk vuodessa. Täyden vähennysoikeuden saaminen edellyttää, että eläkevakuutus täyttää tietyt laissa asetetut vaatimukset.
Tässä on lisäksi syytä muistaa, että perheessä molemmilla puolisoilla on mahdollisuus tehdä sanottu 50 000 markan verovähennys. Verovähennyksen saa omista ja/tai puolison lain vaatimukset täyttävistä eläkevakuutusmaksuista.
1.10.1992 jälkeen otettujen vapaaehtoisten, yksilöllisten eläkevakuutusten maksujen vähentäminen edellyttää aina, että antaa (tai on jo vuonna 1993 antanut) verottajalle veroilmoituksesti liitteenä vakuutusyhtiöstä saamansa ns. selvitystodistuksen maksujen vähennyskelpoisuudesta. Vanhempien eläkevakuutusten - eli ennen 1.10.1992 aloitettujen vakuutusten - maksujen vähentäminen verotuksessa onnistuu ilmankin mainittua selvitystodistusta, jos maksujen määrä on korkeintaan 10 % vähennystä vaativan verovelvollisen puhtaiden ansiotulojen määrästä. Maksimivähennys on kuitenkin korkeintaan 50 000 mk.
Täyden 50 000 markan verovähennysoikeuden saa selvitystodistukseen, jos eläketavoite on ns. peruseläketurvaa. Peruseläketurva on parhaimmillaan eläkettä, jonka maksaminen alkaa 58 vuoden iässä ja vastaa määrältään 42,9 %:a palkansaajan korkeimmasta eläkepalkasta. Ammatinharjoittajan peruseläketurva lasketaan eri lailla ja se on parhaimmassa tapauksessa 58 vuoden iässä alkavaa eläkettä, jonka määrä on 66 % vahvistettavissa olevasta työtulosta.
Kannattava eläkesäästäminen edellyttää verovähennystä, koska eläkevakuutuksesta aikanaan maksettava eläke on säädetty ansiotuloksi. Kaikkien erilaisia säästämismuotoja vertailevien tutkimusten mukaan vapaaehtoinen eläkesäästäminen on erittäin hyvätuottoista - tällä hetkellä todennäköisesti kaikkein tuottoisinta - säästämistä. Tällaista säästämistä voi nimittää sijoitustoiminnaksi.
