Keskipalkkojen vertaaminen ei kerro totuutta mies- ja naislääkärien palkkaeroista
Mediuutiset julkaisi 5.1.2007 ilmestyneessä lehdessä artikkelin, jossa käsiteltiin mies- ja naislääkärien palkkaeroja (Mediuutiset, 1-2, 2007). Lehden teettämän selvityksen mukaan mieslääkärien kokonaisansiot olivat yli 1 300 euroa suuremmat kuin naislääkäreillä. Peruspalkalla mitattuna palkkaero oli 600 euroa kuukaudessa. Tulokset perustuivat 607 lääkärin ilmoitukseen.
Lääkäriliiton tutkimuspäällikön
Jukka Vänskän
mukaan Mediuutisten artikkeli antaa vääristyneen kuvan sukupuolten välisestä palkkaerosta lääkärikunnassa.- Pelkkä keskipalkkojen vertaaminen ei huomioi nais- ja mieslääkärien erilaista ikä-, virka- tai koulutusrakennetta. Raakakeskipalkkojen vertailu kertoo huonosti itse ilmiöstä, mutta tuottaa kyllä räväköitä uutisia, Vänskä toteaa.
Lääkäriliitto teki yhdessä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa tutkimuksen lääkärien palkkaeroista (Suom Lääkäril 2005;60:1815-9). Selvitys perustui Tilastokeskuksen tietoihin yli 7 000 kuntasektorin lääkärin ansioista lokakuussa 2003. Selvityksessä eriteltiin useita palkanmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten virkanimike, ikä, työpaikan sijainti, työsuhteen vakinaisuus ja erikoisala. Palkkaeroa selvitettiin kolmella eri ansiokäsitteellä (peruspalkka, säännöllisen työajan ansiot ja kokonaisansiot).
Mieslääkärien ansiot osoittautuivat naislääkärien palkkoja suuremmiksi kaikilla ansiokäsitteillä mitattuna. Sairaaloissa toimivien mieslääkärien säännöllisen työajan ansiot olivat keskimäärin 18 prosenttia eli yli 800 euroa suuremmat kuin naisilla. Terveyskeskuspuolella erot olivat tätä pienemmät. Havaitun palkkaeron taustalta löytyi kuitenkin hyvin looginen selitys: palkkakuilu miesten ja naisten välillä oli pääosin seurausta eroista ikärakenteessa ja sen seurauksena erilaisesta sijoittumisesta työelämään. Kun verrattiin keskenään samantasoisissa tehtävissä toimivia, yhtä kokeneita ja päteviä lääkäreitä, olivat miesten säännöllisen työajan ansiot sairaaloissa vain 2 prosenttia naisten ansioita suuremmat. Väestövastuuterveyskeskuksissa työskentelevät naiset ansaitsivat 3 prosenttia vähemmän ja perinteisissä terveyskeskuksissa työskentelevät naiset 5 prosenttia vähemmän kuin miehet.
- Yhtenä tulkintana jäljelle jääneelle erolle on mies- ja naislääkärien erilainen toiminta palkkaneuvottelutilanteessa. Mieslääkärit voivat asettaa korkeamman palkkapyynnön uutta tehtävää vastaanotettaessa tai he saattavat pyytää aktiivisemmin oman palkkansa tarkistamista.
Lääkärikunta on naisistunut nopeasti. Tällä hetkellä yli puolet kaikista työssä olevista lääkäreistä on naisia. Alle 30-vuotiaista lääkäreistä naisten osuus on noin 70 prosenttia. Vastaavasti yli 50-vuotiaista lääkäreistä valtaosa on miehiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suurin osa ylilääkäreistä on miehiä ja nuorista erikoistumiskoulutuksessa olevista lääkäreistä suurin osa naisia. Miehistä suurempi osa on erikoistuneita.
- Nämä tosiasiat on ehdottomasti huomioitava sukupuolten välisiä palkkaeroja tutkittaessa, Vänskä painottaa.
Vänskän mukaan kysymys palkkauksellisesta tasa-arvosta on äärimmäisen tärkeä, koska sukupuolten välinen tasa-arvo työyhteisöissä parantaa henkilöstön työmotivaatiota ja tuloksellisuutta.
- Tasa-arvoa ei voida edistää, jos käytettävissä ei ole tarkkoja tietoja palkkaeron suuruudesta. Tämä koskee niin lääkärikuntaa kuin muitakin ammattiryhmiä.
