KT:n palkkapolitiikka on julkisen terveydenhuollon vakava uhkaaja

Läpikäyty neuvottelukierros on jälleen osoitus Kuntatyönantajan käsittämättömästä suhtautumisesta palkkaukseen työn kannustuselementtinä. KT:n näkökulmasta palkka on kuluerä, jota täytyy pienentää, muuta merkitystä sillä ei ole. Muuten ei ole ymmärrettävissä, että keskeisiin ammattiryhmiin kohdistetaan toistuvasti toimenpiteitä, jotka heikentävät palkkausta. Säteilytyötä tekeville on asteittain toteutettu muutos, joka vähentää lomaoikeutta kaksi viikkoa vuodessa. Määrävuosilisä, jonka ansaitsevat kokeneimmat, arvokkaimmat osaajat, pienenee ja vähitellen poistuu. Vuosiloman määräytymisperusteisiin tulee lääkäreitä koskeva huononnus, vaikka tätä uudistusta kaupattaessa vakuutettiin, että kenenkään edut eivät huonone. Hyvin paljon päivystämään joutuvien palkkausta huononnettiin jälleen nyt sovitussa VES:ssa jne.

Lamavuosina olimme kantamassa vastuuta julkisen terveydenhuollon säilyttämisen puolesta. Nyt kuntatalous on jälleen keskimäärin oikein hyvässä kunnossa, ja silti jatkuu sama palkkauksen kurjistaminen. Ei puhettakaan, että oltaisiin jotenkin korvaamassa sitä huikeaa tehokkuuden kasvua, jonka olemme saaneet aikaan viime vuosikymmenellä.

KT puhuu kauniisti kuinka palkan täytyy palkita osaamista, vastuuta, kokemusta, itsensä ja työnsä kehittämistä. Lääkärit tietävät, mitä sellaiset elementit olisivat, mutta niistä KT ei ole kiinnostunut. Se tarjosi tällä kierroksella järjestelmää, joka kiistatta heikentäisi lääkärien palkkauksen kannustavuutta ja ansiokehitystä nykyisestäänkin.

Kuntatyönantajan käsissä palkka ei ole työn kannustuselementti. Työntekijöille palkka puolestaan on tärkeä erityisesti pian valmistumisen jälkeen. Asuntolainojen maksamisen jälkeen sen merkitys kannustavana elementtinä muuttuu erilaiseksi, mutta ei silloinkaan poistu. Asuntolainojen maksaminen vie nykyisin ainakin 15 vuotta. Siinä kurimuksessa ehditään hyvin vertailla muille aloille hakeutuneiden mahdollisuuksia päästä paremmille ansioille ilman jatkuvia yöaikaisia ylitöitä, ja yleensä muilla aloilla työskentelevät eivät edes usko, kuinka huono lääkärien peruspalkka on. Tieto leviää ja seuraukset ovat jo näkyvissä: lääkikseen hakeutuvien määrä vähenee, erityisesti poikia ei kiinnosta ala, jossa parhaimmillaan voi päästä kohtuullisiin ansioihin tekemällä mielettömästi ylitöitä, mutta todella hyviin ansioihin ei ole edes mahdollisuuksia. Jo alalle tulleet haikailevat ulkomaille tai suunnittelevat yksityislääkärin uraa. Poliitikkojen näkövinkkelistä muutokset tähän mennessä ovat ilmeisesti niin vähäisiä, että niiltä voi hyvin sulkea silmänsä ja olla huomaamatta mitään merkittävää.

Julkisen terveydenhuollon rapautumisen riski on merkittävä, ja KT:n neuvotteluorganisaatio toimii KT:n valtuuskunnassa päättämässä olevien poliitikkojen ja kunnanjohtajien tehokkaana käsikassarana ilmeisen ymmärtämättömänä siitä, mitä se on tekemässä. Meidän, vielä julkisella sektorilla työskentelevien on kehitettävä neuvottelu- ja painostustoimia, joilla pääsemme keskustelemaan palkkauksestakin niiden kanssa, joilla on vastuuta siitä, miten työ tehdään ja miten sitä kehitetään. Tai jätettävä laiva ennen kuin se uppoaa.