Lääkäripäivät luottaa kanssakäymisen voimaan
Mobiilien ja tietoverkkojen piti tulla mullistamaan ihmisten välinen kommunikointi. Ennustus ei ole toteutunut. 30. Lääkäripäivät olivat yksi osoitus aidon kanssakäymisen voimasta, jota virtuaalikontakti ei koskaan korvaa.
Torstaina päättyneillä Lääkäripäivillä kuultiin lähes 500 luentoa, joita oli kuuntelemassa nelisen tuhatta lääketieteen ammattilaista tai opiskelijaa. Seminaareja oli päivien aikana kuutisenkymmentä.
- Totta kai luennot kiinnostavat, mutta kyllä täällä on tärkeää tavata tuttujakin, sanailivat nuoret miehet Tampereen suunnasta. Rennosti jojottelevien Toni-Karri Pakarisen, Olli Väistön ja Jonne Väisäsen seuraan piipahti tuontuostakin kavereita eri puolilta Suomea.
Pakarinen ja Väistö ovat viittä vaille valmiita, mutta korostivat Jonne Väisäsen olevan jo valmis lääkäri. Tämä kertoi ehtineensä jo maanantain aamupäivän aikana kolmelle luennolle.
- Näetkös, siinä juuri on se ero kandin ja lääkärin välillä! napautti Jonne Väisänen.
Luentevasti nuoret miehet myönsivät olevansa nyt niitä lääkäreitä, joille maailma on avara ja mahdollisuuksia täynnä. Vastavalmistunut saa valita useista työpaikoista - varsinkin, jos on valmis muuttamaan pois yliopistokaupungista.
Yhteispäivystys on ihana!
Emma Pyykönen ja Katariina Kiili ovat ehtineet paiskia lääkärin töitä vasta vähän aikaa hekin. Heidän työpaikkansa on viime aikoina roppakaupalla kielteistä julkisuutta saanut Oulun seudun yhteispäivystys.
- Yhteispäivystys on ihana työpaikka! kumoavat Pyykönen ja Kiili kauhistelut.
- Tosin ihanaksi se on muuttunut vasta pikku hiljaa. Alkutaivalhan oli suorastaan kamala! korostaa Emma Pyykönen. Katariina Kiilikin muistaa, miten hän vielä opiskelijana yritti selvitä vastaanotolla, josta ei tuntenut oikein ketään, ei tiennyt, missä tavaroita pidetään - ja koko ajan virtasi vihaisia, tuntikausia odottaneita potilaita.
- Potilaiden kiukun kyllä ymmärsi, mutta kun itse vain koettaa tehdä parhaansa, niin itku kurkussa sai työtä tehdä, muistelee Katariina Kiili ensimmäistä kesää yhteispäivystyksessä.
- Oleellista oli mm. saada potilaiden virta selkiinnytettyä sekä hoitajien määrän lisääminen. Nythän selvästi sisätauti- ja kirurgiset potilaat ohjataan erikoislääkäri-päivystäjälle, ja meille tk-lääkäreille tulevat periaatteessa vain meille kuuluvat potilaat. Ainahan tapaukset eivät ole selviä, mutta konsultaatio kyllä pelaa, Kiili ja Pyykönen kertovat.
- Nyt yhteispäivystyksen edut on saatu tosiaan käyttöön: käytössä ovat ympärivuorokautisesti labra ja röntgen, erikoislääkärikonsultaatiot hoituvat luontevasti ja nopeasti. Aina on talossa kollega, jonka kanssa hankalaa tapausta voi pohtia. Potilaiden odotusajatkin ovat pysyneet kurissa, joten työskentelyilmapiiri on kaikin puolin hyvä, kiittävät Katariina Kiili ja Emma Pyykönen.
Osteoporoosi kiinnostaa
Terveydenhuollon näyttely oli tänä vuonna suurempi kuin koskaan, jälleen kerran. Näyttely on olennainen osa Lääkäripäivien kokonaisuutta.
Helsinkiläinen sisätautilääkäri Antti Jäättelä piipahti MSD:n osastolle kuulemaan mm. osteoporoosin lääkehoidosta. Tuotepäällikkö Hannu Koskelo etsiskeli kiinnostuneelle uutta tutkimustietoa. Päät yhteen kumartuneina plarasivat miehet sylimikrosta tutkimusdataa.
- Periaatteessa informaatiota on saatavilla monesta eri lähteestä, mutta henkilökohtaisen kanssakäymisen merkitystä ei pidä väheksyä, totesivat niin Koskelo kuin Jäätteläkin.
- Lääkäripäivien paras puoli on se, että täällä lääkäreillä on kerrankin aikaa syventyä keskustelemaan, kyselemään ja pohtimaan. Työpaikalla kiire on niin kovaa, että silloin ehtii hoitaa vain välttämättömimmät asiat, sanoo Hannu Koskelo.
Jäättelää kiinnosti osteoporoosi erityisesti siitä syystä, että potilaita ilmaantuu koko ajan, ja kun tauti on kohtuullisen uusi, tietoa on pakko syventää koko ajan.
Lääkäreitä on kritisoitu siitä, etteivät he potilaiden mielestä suhtaudu osteoporoosiin edelleenkään riittävän vakavasti. Esimerkiksi luuntiheysmittauksiin sanotaan olevan vaikea saada lähetettä. Lääkehoidonkin olisi usein valmiimpi aloittamaan potilas itse kuin lääkäri.
Antti Jäättelä myöntelee, että kritiikkiin on varmasti aihettakin.
- Luuntiheysmittareita on edelleen aika harvassa pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Laitteet ovat olleet melko hintavia, joten tutkimuskin on tullut kalliiksi, Jäättelä huomauttaa.
- Kokeneen lääkärin silmä ja kokemus ovat kuitenkin yhä edelleen - koneista huolimatta - varsin luotettavia diagnoosin apuvälineitä. On tietysti ymmärrettävää, että nykyihmiset haluaisivat itse myös mustaa valkoisella, eli käydä mittauksessakin, sanoo Antti Jäättelä.
