Lääketieteen opiskelijavalinnan vaihtoehdot Voisiko valintakokeita täydentää haastattelulla?

Tänä keväänä lääketieteellisiin tiedekuntiin pyrkivien valintakokeissa on käytössä vain yksi pääsykoekirja. Koekysymykset on ensimmäistä kertaa laadittu integroituina siten, että samassa tehtävässä voi olla fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan liittyviä kysymyksiä. Tällä pyritään entistä paremmin mittaamaan pyrkijän loogista ajattelua. Kirjallisen kokeen uudistuksen lisäksi on pohdittu haastattelun käyttämistä opiskelijavalinnoissa. Viime kesänä Turussa tehdystä haastattelukokeilusta saatiin myönteisiä tuloksia, ja mahdollisuuksia haastattelun käyttämisestä opiskelijavalinnoissa on ryhdytty tutkimaan.

Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkivien valintakokeet ovat olleet melkoisen myllerryksen kohteena. Takavuosina järjestettiin ainakin Turun yliopistossa kesä-heinäkuussa yli kuukauden kestävät kesäkurssit, joilla opiskeltiin kemiaa ja fysiikkaa. Niiden jälkeen valittiin puolet opiskelijoista tiedekuntaan. Toisen puolen valinnan suhteen jatko tapahtui siten, että syyslukukaudeksi otettiin opiskelijoita kaksi kertaa se määrä kuin mitä lopulta hyväksyttiin jatkoon. Syksyn aikana opiskeltiin normaalisti kurssin mukana fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Valintakokeet saattoivat siis kestää osalle hakijoista yli neljä kuukautta! Tästä on kehitys edennyt siten, että viime vuosina koeaika on lyhentynyt, ensin kahdeksi, sitten yhdeksi koepäiväksi, ja tänä vuonna koe on enää viiden tunnin pituinen.

VALINTAKOEVAATIMUKSET

Lääketieteen valintakokeiden perustana ovat olleet lukion kemian ja fysiikan kurssit ja pääsyvaatimukset ovat olleet lähinnä näiden lukion oppikirjatietojen mukaiset. Lisäksi on käytetty Ihmisen fysiologia ja anatomia -kirjaa. Kaiken kaikkiaan näiden oppikirjojen kokonaissivumäärä on ollut noin 1 200.

Lukion kurssien lisäksi on ollut aluksi erillisenä lisäkokeena ns. aineistokoe, jossa opiskelijalle on annettu lyhyt teksti luettavaksi ja tämän jälkeen hänen on pitänyt vastata tekstin mukaan laadittuihin koekysymyksiin. Aineistokokeen tarkoituksena on ollut huomion kiinnittäminen hakijoiden nopeaan tiedon omaksumiskykyyn, kokonaisuuksien hallintaan ja päättelykykyyn. Tämä ominaisuus olisi tietysti eduksi lääkärin ammatin harjoittamisessa.

Valintakokeessa on ollut yhteensä neljä koeainetta. Maassamme on lääketieteen alalla noudatettu valtakunnallista valintayhteistyötä, jonka perusteella kaikissa tiedekunnissa on ollut käytössä sama valintakoe. Kuitenkin eri tiedekunnat ovat soveltaneet valintakoetta eri tavalla. Toisissa osa koeaineista on ollut valinnaisia ja toisissa taas kaikki tai lähes kaikki pakollisia. Turussa valinnaisuutta on noudatettu siten, että vain kolme parasta valintakoeosiota on otettu huomioon valintapisteissä. Erityisesti aineistokoe herätti jo alkuvaiheessa 1990-luvun alussa hämmennystä muista poikkeavana kokeena. Kun on tutkittu korrelaatiota usein pyrkivien kohdalla vuodesta toiseen on havaittu, että muiden kuin aineistokokeiden pisteet korreloivat saman henkilön kohdalla eri vuosina. Yksittäisten hakijoiden kohdalla on jopa sattunut niin, että sama hakija on voinut saada aineistokokeesta yhtenä vuonna erittäin hyvät pisteet ja toisena vuonna ei ole läpäissyt koetta. Turussa valintatoimikunta otti heti alusta pitäen aineistokokeeseen pidättyväisen kannan ja aineistokoe oli yksi valinnainen koeosio.

VALINTAKOEUUDISTUS 2002

Kuluvana vuonna valintakokeet tulevat kokemaan jälleen melkoisen muutoksen. Ne järjestetään ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan ns. integroituna kokeena. Valintakokeiden kysymykset laaditaan siten, että samaan kysymykseen voidaan liittää fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan liittyviä tehtäviä. Koekysymykset pohjautuvat Galenos 2002 -pääsykoekirjaan, joka ilmestyi tammikuussa. Kirjassa on noin 550 sivua, joista puolet on biologiaa ja toinen puoli fysiikkaa ja kemiaa. Aineistokoetta ei varsinaisesti enää ole, vaan se on ikään kuin sulautettuna kysymyksiin. Integrointia on perusteltu sillä, että valintakokeet voidaan nyt laatia entistä paremmin mittaamaan pyrkijän loogista ajattelua.

Sekä tiedekunnat että hakijat ovat olleet melko tyytyväisiä vanhaankin valtakunnalliseen valintakokeeseen. Valintakoeosioiden valinnaisuuteen on oltu tyytyväisiä, vaikka aineistokoe on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Toisaalta myös aineistokokeeseen on oltu tyytyväisiä, koska hakija on voinut keskittyä fysiikkaan ja kemiaan ja vastata näiden lisäksi kokeissa vain siihen. Tällöin biologian osuus on jäänyt pois. Tämä on hyödyttänyt varsinkin niitä pyrkijöitä, jotka ovat hakeneet lääketieteellisen tiedekunnan lisäksi esim. teknilliseen korkeakouluun. Nyt toteutettava integroitu koejärjestelmä poistaa valinnaiset kokeet. Pääsyvaatimuksiin jää vain yksi kirja, mikä voinee helpottaa valintakokeisiin valmistumista.

Tähän asti hakijat on valittu kahdessa eri kiintiössä: ylioppilastutkintotodistusten arvosanojen sekä valintakokeen tai pelkän valintakokeen perusteella. Lisäksi uusille ylioppilaille on annettu lisäpisteitä. On katsottu, että järjestelmä suosi vanhoja ylioppilaita, jotka voivat opiskella koko talven valintakokeissa tarvittavia aineita. Opiskelu tapahtui suurelta osin yliopistojen fysiikan ja kemian laitoksilla, mikä oli osaltaan ongelmallista matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kannalta. Toisaalta ei ole välttämättä huono asia, että opiskelija kypsyy vuodenkin verran ja tutustuu myös muuhun yliopistoelämään. Mutta onko tämä yliopiston kannalta lyhyellä aikavälillä taloudellisesti järkevää, on eri asia. Valtiovalta on halunnut lisätä uusien ylioppilaiden osuutta lääketiedettä aloittavista opiskelijoista. Uusien opiskelijoiden lisäpisteet tuovat tässäkin suhteessa tasoitusta lähtötilanteeseen.

Lääketieteen opiskelijoiden sukupuolijakautuma on viime vuosina muuttunut melkoisesti. Vielä 1960-luvulla saattoi olla prostatakurssi, mikä koostui vain miehistä. Nyt tilanne on lähes päinvastainen ja on jopa ollut vuosia, jolloin aloittaneista noin 80 % on naisia. Tämä on joidenkin mielestä ongelmallista, joskin naiset ovat osoittaneet pärjäävänsä rankoissakin paikoissa ainakin yhtä hyvin kuin miehet. On ehdotettu, että armeijan suorittaneille voitaisiin antaa lisäpisteitä. Naisetkin voivat nyt suorittaa asepalveluksen, joten sukupuolista syrjintää ei periaatteessa enää tapahtuisi!

Kun valintakokeita on viime vuosina uudistettu, on yhtenä perusteluna ollut se, että ns. karsinta- tai preppauskurssien suorittaminen ei olisi enää tarpeellista ja niistä voitaisiin päästä jopa kokonaan eroon. Preppauskurssit ovat tällä hetkellä melko mittavaa liiketoimintaa, ja kurssit ovat olleet täysiä huolimatta siitä, että hintaa niille kertyy vuodessa 1 000-1 700 euroa. Lisäksi useamman kerran pyrkivä voi joutua maksamaan summan ainakin kaksinkertaisena. Viime vuosina on karsintakurssien suosio, päinvastaisesta tarkoituksesta huolimatta, edelleen lisääntynyt. Onkin pelättävissä, että integroitu koejärjestelmä tuo mukanaan jopa karsintakurssien suorittamisen tietynasteisen pakollisuuden. Huolimatta siitä, että kurssien suorittaminen ei liene haitaksi lääkäriksi opiskelevalle, voidaan kysyä, toteutuuko tässä tasavertaisuus kansalaisten keskuudessa. Miten käy niille, joilla ei ole varaa osallistua kyseisille kursseille? Lohduttaako heitä tieto, että yleensä valintakokeiden parhaat eivät ole preppauskursseja käyneet.

Vanhan valintakoejärjestelmän haittana pidettiin sitä, että lääkäriksi valittiin opintosuoritusten perusteella 1-2 % hakijoiden kärkijoukkoa. Eräissä tutkimuksissa tällä tavalla valittujen ja lääkärin ammatissa pärjäämisen kanssa ei ole todettu positiivista korrelaatiota. Onpa jopa esitetty vakavaa kritiikkiä pelkän valintakokeen toimivuudesta. Järjestelmää on myös arvostelu sillä perusteella, että potilaat valittavat lääkäreiden vuorovaikutustaitojen olevan huonoja.

KENESTÄ TULEE HYVÄ LÄÄKÄRI?

Kysymys on ns. iäisyyskysymyksiä, johon oikeaa vastausta ei liene olemassa. Erään terveyskeskuksen naisylilääkärin mielestä paras on armeijan käynyt miespuolinen lääkäri! Käsitykset hyvästä lääkäristä vaihtelevat, mutta ainakin tietoa kunnioittava, tervejärkinen, empaattinen ja ympäristön kanssa vuorovaikutukseen pyrkivä ja yhteistyökykyinen henkilö voi olla hyvä lääkäri. Oleellista on hyvä ammattitaito, mutta pelkkä hyvä ammattitaito ei kuitenkaan potilaita vastaanotolle tuo. Perustana täytyy myös olla ihmisarvon kunnioittaminen ja auttamishalu.

Pelkän, nykyistä muotoa olevan valintakokeen perusteella voi olla vaikeaa saada lääkärin uralle edellä mainituin eväin varustettuja henkilöitä. Yksi valintakokeiden perusasia on kuitenkin varmistaa, että henkilö pystyy suorittamaan tutkinnon loppuun ja valmistumaan lääkärin ammattiin. Tähän liittyy myös se, että henkilö on tarpeeksi motivoitunut jaksaakseen suorittaa vaativat lääketieteen opinnot. Toinen tärkeä asia on varmistaa, että lääkärikoulukseen tulee ominaisuuksiltaan ja lahjakkuudeltaan erilaisia opiskelijoita, koska lääkärin ammatissa on monenlaisia vaihtoehtoja ja erikoisaloja. On myös muistettava, että koulutuksensa aloittava lääketieteen opiskelija kasvaa ja kypsyy koulutuksen aikana. Ammattitaidon ja ammattikunnankin kannalta olisi toivottavaa, että kypsymistä tapahtuisi koko työuran ajan. Lääkärin ammattiin kuuluu myös hyvä johtamistaito terveydenhuollon tehtävissä. Tähän pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota koulutuksen aikana.

VALINTAKOKEIDEN UUDET TUULET

Eri maissa on viime vuosina kirjallisten kokeiden tilalle tai lisäksi tullut haastatteluun perustuva valintakoe. Uusi tapa on ollut käytössä mm. Ruotsissa, Australiassa, Kanadassa, Israelissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa. Tukholman Karoliinisessa sairaalassa on vuodesta 1992 ollut käytössä ns. PIL-järjestelmä (prov- och intervjubaserad antagningen till läkarutbildningen). Tässä järjestelmässä osa opiskelijoista valitaan kolmessa vaiheessa. Alkukarsinta tapahtuu ns. korkeakoulukokeen pisteiden perusteella. Seuraavaksi on vuorossa ainekirjoitus ja lopuksi haastattelut. Haastatteluun kutsutaan kaksi kertaa niin paljon hakijoita kuin lopullisesti otetaan. Hakijoita haastattelevat sekä lääkäri että psykologi. Haastattelu kestää kummankin kanssa noin 50 minuuttia. Psykologi ja lääkäri arvioivat hakijan erittäin epäsopivasta erittäin sopivaan lääkärin ammattia ajatellen. Lausuntojen perusteella valitaan opiskelemaan hyväksytyt hakijat. Seurannassa ovat haastattelun perusteella valitut opiskelijat selviytyneet yhtä hyvin kuin aikaisemmin pelkällä valintakokeilla valitut. Tämän on katsottu olevan merkittävää siksi, että haastatteluosion perusteella valituilla kouluarvosanat olivat heikommat kuin normaaleista valintakokeista selviytyneillä. Myös muissa maissa suoritetuissa tutkimuksissa on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin.

Turun haastattelukokeilu 2001

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päätöksellä suoritettiin haastatteluun perustuvaa valintaa vuoden 2001 opiskelijavalinnan yhteydessä. Haastatteluosion suorittamiseen valittiin työryhmä, johon kuuluivat dosentti Paula Vainomäki (pj), professori Auli Toivanen, professori Markku Koulu ja dosentti Matias Röyttä. Valintakoekiintiön perusteella otettiin 20 pyrkijää haastatteluun. Heistä kymmenen oli ns. aikaisemman valintarajan ylittäneitä ja kymmenen tämän alapuolelta. Tarkoituksena oli valita kymmenen parhaiten haastattelun perusteella menestynyttä. Haastattelujärjestelmää hiottiin kevään 2001 aikana mm. tutustumalla Tukholmassa Karoliinisen sairaalan haastattelujärjestelmään. Lisäksi suoritettiin koehaastattelut kahdelle opiskelijalle, joista toinen oli jo opiskelun aloittanut lääketieteen ylioppilas ja toinen viime kevään ylioppilas, joka ei pyrkinyt lääketieteelliseen tiedekuntaan. Varsinainen haastattelupäivä oli 20.6.2001, jolloin suoritettiin kaikkien hakijoiden haastattelut.

Kokeilun toteutus ja arviointi

Jokainen hakija sai etukäteen tarkan ajan haastatteluun. Tullessaan hakija valokuvattiin, mikä oli vapaaehtoista. Tällä haluttiin varmistaa, että haastattelijat myös jälkikäteen muistavat, kenestä on kysymys. Pyrkijällä oli ensin 30 minuuttia aikaa kirjoittaa aine haastattelijoiden antamasta aiheesta. Tämän jälkeen pyrkijä haastateltiin kahdessa eri haastatteluryhmässä. Aikaa kummassakin oli 20 minuuttia eli yhteensä aikaa haastatteluihin meni hakijaa kohden 40 minuuttia. Haastattelijat tiesivät hakijasta ainoastaan etunimen ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen.

Haastattelukysymykset olivat strukturoituja, ennalta suunniteltuja ja ne olivat samoja kunkin haastateltavan ja haastattelijaparin kohdalla. Tosin painotus saattoi muuttua johtuen haastateltavan persoonasta. Samoin haastattelukysymysten esittäjä saattoi vaihtua parien sisällä. Jotta haastateltava olisi rentoutunut, oli alussa helpompia ja keveämpiä ja loppupuolella vakavampia kysymyksiä. Haastattelukysymyksiin ei ollut oikeita vastauksia, vaan paino oli asioiden esittämisellä ja loogisella argumentoinnilla, mikä myös pyrittiin saamaan hakijan tietoon. Lopuksi oli vielä haastateltavan yleinen puheenvuoro, jos hän niin halusi. Lisäksi evästettiin jokaista, että hakija on jo tässä vaiheessa erittäin pitkällä ja mikäli ei nyt tule valituksi, kannattaa koulutukseen hakea seuraavana vuonna uudestaan.

Haastattelun jälkeen suoritettiin arvio, jonka perusteella hakijat asetettiin paremmuusjärjestykseen. Arvioissa kiinnitettiin huomiota seuraaviin seikkoihin: empatia, sosiaaliset valmiudet, stressinsieto, kypsyys ja motivoituneisuus. Jokaisella haastattelijalla oli lisäksi arvionsa hakijan haastattelukäyttäytymisestä sekä soveltuvuudesta lääkärin uralle.

Haastattelutilanteesta pyrittiin tekemään rento, ja viime syksynä aloittaneen kurssin isännän suorittamassa selvityksessä ainoastaan yksi vastanneista oli kokenut haastattelun ahdistavana. Turussa oli käytettävissä lyhyempi aika haastateltavaa kohden kuin Ruotsissa, missä Karoliinisen sairaalan mallissa ei ole varsinaisia haastattelukysymyksiä. Koska meillä kysymykset olivat valmiina katsoimme, että aika oli riittävä. Turussa tehty haastattelu oli pilottitutkimus, jonka lopullista arviota vaikeutti haastattelupäivänä tullut tieto, että opiskelijoiden sisäänottomäärää lisätään kymmenellä opiskelijalla. Loppujen lopuksi kaikki haastateltavat pääsivät tiedekuntaan.

Kuitenkin haastatteluista saatu kokemus oli arvokas. Siinä tuli selvästi esille se, että pyrkijät voidaan tälläkin tavalla asettaa paremmuusjärjestykseen. On melko helppoa saada esiin haastattelussa parhaiten sekä heikoimmin menestyneet, mutta joukon keskivaiheilla paremmuusjärjestykseen asettaminen on vaikeampaa. Karoliinisen sairaalan mallissa haetaan lähinnä niitä, jotka eivät sovellu ammattiin. Näitä ei nyt haastateltujen joukossa ollut. Hieman yllättävää oli, että parhaiten menestyivät miehet, vaikka aiemmin haastattelutilanteen on katsottu suosivan naisia. Haastateltujen joukko oli kuitenkin pieni. Vaikka haastattelijat alkuvaiheessa epäilivät vahvastikin haastattelumenetelmän käyttökelpoisuutta, he kokivat kuitenkin - jopa hieman yllättäen - haastattelutilanteen positiiviseksi. Haastattelijat totesivat, että haastattelu voidaan tehdä ja että se myös näyttää toimivan. Haastattelijoiden arvioissa hakijoista oli jonkin verran erimielisyyttä, mutta parhaiten ja huonoimmin menestyneet oli arvioitu lähes samoin. Karoliinisen sairaalan kokemuksen mukaan lääkärihaastattelijat antavat hakijoista yleensä liian hyvän kuvan, kun taas psykologeilla on haastattelumenetelmään tottuneina laajempi arvosteluasteikko.

Turun pilottitutkimuksessa kaikki haastattelijat olivat lääkäreitä. Saimme kuitenkin ystävällistä apua sekä Karoliinisen sairaalan psykologeilta että TYKS:n työpaikkapsykologilta Päivi Huhtaniemeltä. Lisäksi saatiin arvokkaita neuvoja psykologi Seppo Romanalta. Tässä mallissa haluttiin selvittää voivatko lääkärit suorittaa haastattelut. Ainakin nyt, kun haastattelijoina oli senioritason opettajia, oli tulos hyvä. Jokainen lääkäri mieltää lääkärin ammatin omalla tavallaan, mutta vuosien kokemus ammatissa voi olla hyödyllinen myös valittaessa uusia, tulevia kollegoja.

Haastattelun suurimpana ongelmana on pidetty hakijan oikeusturvan heikkoutta verrattuna tilanteeseen, missä opiskelijat on valittu pääsykokeiden perusteella. Nyt suoritetuissa haastatteluissa oikeusturvaa pyrittiin parantamaan laatimalla kysymykset etukäteen ja pitämällä haastattelutilanteet mahdollisimman samanlaisina. Haastattelut suoritettiin kaikille myös samana päivänä. Karoliinisen sairaalan haastattelijat eivät pidä oikeusturvaa ongelmana. Heille siellä ei juuri valituksia tule. Yleensä tulee vain muutama soitto, jossa tiedustellaan asiasta, mutta varsinaisia oikeuteen johtaneita valituksia ei ole tietooni tullut. Oikeusturvan kannalta on myös oleellista, että haastattelijalla on kokemusta haastattelujen suorittamisesta. Ruotsalaisessa järjestelmässä haastattelijoilla on säännöllisesti jatkokoulutuspäiviä, joilla haastattelusysteemiä hiotaan ja haastattelijoita koulutetaan. Karoliinisessa sairaalassa käytössä olevassa järjestelmässä haastateltavia on ainakin 200 ja haastattelijoina kymmenkunta lääkäriä ja saman verran psykologeja, joten kokemusta karttuu helposti. Nyt suoritettu pilottitutkimus näytti suosivan vanhempia hakijoita, joista osalla oli myös alan työelämän kokemusta. Tämä voi kuitenkin johtua toteutetuista koejärjestelyistä, mutta ilmeisestikin vuorovaikutustaidot kasvavat iän mukana ja hakijoille tulee myös realistisempi kuva lääkärin ammatista.

LOPUKSI

Kuvattu kokeilu antoi haastattelujen käytöstä positiivispainotteisen kuvan. Muualta saadut kokemukset ovat osin samansuuntaisia. Haastattelun avulla voidaan suorittaa lääketieteen opiskelijavalinnat, mutta pelkästään haastatteluun perustuva sisäänotto ei liene järkevää. On saatava varmuus siitä, että hyvän motivaation ja vuorovaikutustaidon takana ovat myös riittävät rahkeet lääkärin tutkinnon suorittamiselle ja lääkärin ammatin harjoittamiselle. On myös turvattava lääkärikunnan monipuolisuus erityyppisiin tehtäviin. Vuoden 2002 pääsykokeissa ei haastatteluosiota ole johtuen siitä, että integroitu koe muuttaa melkoisesti pääsykoejärjestelmää ja haastattelut tässä vaiheessa olisivat voineet tuoda tilanteeseen lisäongelmia. Myös haastateltavien määrä olisi pitänyt lisätä ainakin kaksikertaiseksi ja tämä olisi vaatinut uusia järjestelyjä haastattelutilanteiden ja haastattelijoiden määrän suhteen. Turun lääketieteellinen tiedekunta päätti, että haastattelujärjestelmän käyttöä edelleen selvitetään ja tutkitaan mahdollisuuksia sen käyttöönottamiseksi laajemmin lääketieteen alan opiskelijavalinnoissa. Tätä varten lääketieteelliset tiedekunnat ovat äskettäin nimenneet edustajansa asiaa selvittävään työryhmään, jonka koordinaattoriksi allekirjoittanutta on pyydetty. Kuten edellä ilmenee, asia ei ole yksinkertainen ja toivon, että kollegakunnalta tai muilta asiaa harrastavilta tulisi asiaan kommentteja tai kritiikkiä.