Lääkäriliitto linjasi lääkärin aseman terveydenhuollon johtamisessa
Lähes 150 lääkäri- ja hammaslääkäriluottamusmiestä kokoontui 21.-22.5. luottamusmiesten neuvottelupäiville. Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö Heikki Pärnänen esitti liiton linjaukset lääkärijohtajuudesta terveydenhuollon organisaatiossa.
Lääkäriliitto on toimintansa aikana ottanut aktiivisesti kantaa terveydenhuollon hallintoon ja virkarakenteisiin. Edellisestä linjauksesta on kuitenkin vierähtänyt aikaa, sillä se valmistui jo vuonna 2004. Uudet linjaukset liiton hallitus hyväksyi kokouksessaan toukokuussa.
- Lääkäriliitto on keskeistä terveydenhuollon ammattiryhmää edustavana ammattijärjestönä aina ollut laajasti kiinnostunut terveydenhuollon toimivuudesta: niin rakenteista kuin toimintamalleista ja -tavoista. Vaikka olemmekin edunvalvontajärjestö, emme halua vaikuttaa vain palkkapussin sisältöön, vaan kokonaisvaltaisesti koko siihen pelikenttään, jossa lääkärit toimivat.
Pärnäsen mukaan hyvin toimivat organisaatiot ovat sekä lääkäreiden että potilaiden etu. Kun terveydenhuolto toimii hyvin ja tehokkaasti, potilaat saavat tarvitsemansa palvelut ja lääkäreiden työympäristö on miellyttävä.
- Se mikä lääkäreille on hyödyksi, ei ole mitenkään ristiriidassa sille, mikä on potilaalle hyödyksi. Se, että homma toimii hyvin, on kaikkien yhteinen etu. Kun terveyspalveluja tuottavat järjestelmät ovat organisoituneet toimimaan tehokkaasti, niin silloin on kaikkien hyvä työskennellä.
Linjaukset tarpeen murrosvaiheessa
PARAS-hankkeen myötä Suomen kuntakentässä on tapahtunut murros: peruskuntien määrä on vähentynyt kuntien yhdistymisen myötä ja puitelain mukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarjoavia yhteistoiminta-alueita on syntynyt vanhojen perusterveydenhuollon kuntayhtymien tilalle. Koska PARAS-hanke edellyttää vähintään 20 >000 hengen väestöpohjaa perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvän sosiaalipalveluiden tuottamisessa, organisaatioita on jouduttu muuttamaan.
- Aina kun tapahtuu tämäntyyppisiä muutoksia, organisaatiot joutuvat myllerrykseen ja niitä joudutaan tarkastelemaan uudestaan. Silloin on hyvä katsoa myös johtamisjärjestelmää uusin silmin.
- Selkeät linjaukset ovat tulleet tarpeeseen käynnissä olevassa murroksessa. Vaarana on, että terveydenhuollon osaaminen ja asiantuntemus sekä johtavien lääkäreiden mahdollisuus vaikuttaa asioihin heikkenevät. Monissa organisaatiossa uudistuksia tehdään tavalla, joka liiton mielestä ei ole lääkäreiden ja potilaiden näkökulmasta katsottuna hyvää terveydenhuoltoa.
Pärnänen mainitsee hyvän esimerkin huonosta tavasta ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä ja yhdistämistä: elämänkaarimalli.
- Mallia markkinoidaan kansalaisen näkökulmasta olevaksi siten, että oletpa lapsi, työikäinen tai vanhus, saat kaikki palvelut "samalta luukulta". Näinhän se ei kuitenkaan käytännössä ole, sillä terveyskeskus ei tuota päivähoitopalveluja eikä koulu sairaalapalveluja. Myöskään niiden hallinnointia ei voi yhdistää - miksi niin erilaisia toimintoja tulisi edes yrittää yhdistää? Lääkärit näkevät siinä paljon ongelmia, Pärnänen painottaa.
Linjaukset muodostavat kokonaisuuden
Vaikka linjaukset ovat kovin erilaisia, niitä ei ole syytä laittaa arvojärjestykseen. Ne muodostavat kokonaisuuden, jonka mukaan toimittaessa terveydenhuolto voidaan järjestää tehokkaasti ja järkevästi potilaiden parhaaksi.
- Jos jotkin linjaukset kuitenkin pitää nostaa ylitse muiden, niin sanoisin, että ainakin ensimmäinen linjaus, eli terveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden säilyttäminen, on erittäin tärkeä. Myös 6. ja 7. linjaus voisivat olla erityisesti korostettavia, sillä yksittäisellä lääkärillä tulee olla kliiniseen työhönsä liittyvä ammatillinen autonomia kaikissa tilanteissa. Lääkärin erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee myös pitää kiinni.
Pärnänen myöntää, että linjaukset eivät vielä kaikilta osin toteudu.
- Valitettavasti meillä on tälläkin hetkellä sellaisia terveyspalveluja tuottavia organisaatioita, joissa linjaukset eivät toteudu tai niihin kohdistuu selkeää uhkaa. Esimerkiksi muille terveydenhuollon ammattihenkilöille tuleva rajattu lääkkeiden määräämisoikeus voi olla uhka. On myös tehty paljon sellaisia organisaatiouudistuksia, joissa terveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus on hajotettu.
Lääkäriliiton linjaukset terveydenhuollon johtamisesta
1. Terveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus tulee säilyttää.
Lääkäriliitto edellyttää, että niin terveydenhuollon järjestämistä ja rahoitusta koskevissa lainsäädäntöuudistuksissa kuin terveydenhuollon toimintayksiköitä koskevissa organisaatiouudistuksissa keskeisenä johtoajatuksena pidetään terveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden säilyttämistä. Sosiaalitoimen tehtävistä terveydenhuoltoa lähellä ja siten terveydenhuoltoon yhdistettävissä olevia palveluja ovat päihde- ja mielenterveystyöhön ja vanhusten avo- ja laitoshoitoon liittyvät palvelut.
2. Terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla erityislainsäädännön edellyttämä vastaava/johtava lääkäri/ylilääkäri. Hänen asemansa organisaatiossa tulee olla sellainen, että hän pystyy tosiasiallisesti vastaamaan lakisääteisistä velvoitteistaan.
Lääkäriliitto edellyttää, että terveydenhuollon lainsäädäntöuudistuksissa jatkossakin yksiselitteisesti kirjataan vastaavan/johtavan lääkärin asema ja valtuudet johtaa ja valvoa terveydenhuollon toimintayksikössä annettavaa terveyden- ja sairaanhoitoa ja päättää potilaan hoidon järjestämisestä. Lisäksi Lääkäriliitto edellyttää, että myös käytännön tasolla vastaavan/johtavan lääkärin asema organisaatiossa on terveydenhuollon toimintayksiköissä sellainen, että hän voi myös tosiasiassa vastata lakisääteisistä velvoitteistaan.
3. Modernin yksijohtajamallin mukaisesti organisaation/toimintayksikön johtajalla tulee olla valta ja vastuu niin toiminnasta, taloudesta kuin henkilöstöstäkin. Vain siten johtajalla on todellinen johtamisen mahdollisuus.
Lääkäriliitto edellyttää, että terveydenhuollon toimintayksiköissä johtamismallina on yksijohtajamalli, jossa johtajalla on jakamaton valta ja vastuu alaisestaan toiminnasta, taloudesta ja henkilöstöstä. Vastaavan/johtavan lääkärin asema organisaatiossa tulee olla sellainen, että hänellä on valta päättää terveyden- ja sairaanhoidon toteuttamisesta ja yksittäisen potilaan hoidon järjestämisestä lainsäädännön määräysten ja toimintayksikön poliittisen johdon tekemien linjausten mukaisesti.
4. Virkanimikkeiden terveydenhuollon organisaatioissa tulee olla selkeitä, tehtävääja sen ammatillisia ja koulutuksellisia vaatimuksia kuvaavia. Perinteiset ylilääkärinimikkeet ovat suositeltavia.
Lääkäriliitto edellyttää, että terveydenhuollossa käytettävät tehtävä- ja virkanimikkeet ovat selkeitä ja kuvaavat hyvin tehtävää ja sen ammatillisia ja koulutusvaatimuksia. Lääkäriliitto suosittelee käytettäväksi perinteisiä ylilääkärinimikkeitä.
5. Jokaisen pääasiallisesti kliinistä työtä tekevän lääkärin hallinnollisena ja ammatillisena esimiehenä tulee olla lääkäri.
Lääkäriliitto edellyttää, että jokaisen pääasiallisesti kliinistä lääkärintyötä tekevän lääkärin ammatillisena ja hallinnollisena esimiehenä on asianmukaisen johtamiskoulutuksen saanut lääkäri.
6. Lääkärin ammatillista autonomiaa tulee kunnioittaa.
Lääkäriliitto edellyttää, että lääkärin ammatillista autonomiaa yksittäisen potilaan hoidosta päätettäessä kunnioitetaan voimassa olevan lainsäädännön hengessä.
7. Ammattihenkilölain 22 §:n määräämistä lääkärin erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee myös käytännössä pitää kiinni.
Lääkäriliitto edellyttää, että voimassa olevan ammattihenkilölain määräyksiä laillistetun lääkärin erityisistä oikeuksista päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta noudatetaan myös terveydenhuollon käytännön toiminnassa.
Hallitus edellyttää jäseniltään linjausten mukaista toimintaa niin terveydenhuoltoa koskevissa lainsäädäntöuudistuksissa kuin terveydenhuollon toimintayksikköjen hallintoa järjestettäessä ja niiden käytännön toiminnassa.
Lääkärit kokevat työpaikkakiusaamista yhä enemmän
Lääkäriliiton lakimies Kati Lehtonen kertoi luottamusmiehille työpaikkakiusaamisesta. Lääkäreiden kohdalla kiusaamistapaukset ovat voimakkaasti lisääntyneet viime vuosina. Suurimmassa osassa tapauksia väitetty kiusaaja on lääkäriesimies. Siksi kiusaamisen ja esimiestehtävien välillä on erityisen vaikeaa selvittää eroa. Lehtonen totesi, että asiaa on vaikea hoitaa työpaikan sisällä muun muassa siksi, että lääkärityösuojeluvaltuutettuja on niin vähän. Tilanne on kuitenkin syytä selvittää nopeasti, sillä asian pitkällinen selvittely johtaa helposti työkykyongelmiin.
Usein työpaikkakiusaamisessa esiintyy kollegiaalisuuden kannalta arveluttavia seikkoja ja jopa Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeiden vastaista toimintaa.
Lehtonen muistutti, että Lääkäriliitolla on kollegiaalisuusohjeet, joita kaikkien liiton jäsenten on noudatettava. Kiusaamista kokenut lääkäri voi tarvittaessa kääntyä myös luottamuslääkärin puoleen.
Liikkeen luovutuksessa henkilöstö katsotaan ns. vanhoiksi työntekijöiksi
Lääkäriliiton lakimies Maarit Rantala puhui henkilöstön asemasta liikkeen luovutuksessa. Liikkeen luovutus on kyseessä silloin, kun toiminnallinen osa luovutetaan toiselle työnantajalle. Myös PARAS-hankkeen tapauksissa puitelain tarkoittamat uudelleenjärjestelyt ja kuntajakolain mukaiset kuntajaon muutokset, jotka johtavat henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, katsotaan liikkeen luovutukseksi.
Luovutuksessa henkilöstö siirtyy automaattisesti toisen työnantajan palvelukseen eikä erillistä suostumusta siirtymiseen tarvita. Uusi työnantaja ei voi irtisanoa työntekijää liikkeen luovutuksen perusteella, mutta henkilöstöllä on oikeus irtisanoa virkasuhde päättymään luovutuspäivästä. Henkilöstö siirtyy uudelle työnantajalle entisin palvelussuhteen ehdoin: työsuhde jatkuu samana ja yhdenjaksoisena, joten esimerkiksi irtisanomisajan pituus ja vuosilomaetuudet säilyvät. Uudella työnantajalla on sama oikeus muuttaa palvelussuhteen ehtoja kuin edeltäjällä olisi ollut.
