Oikeustieteen professori Ari-Matti Nuutila: Tutkimuspotilaan informointia ei saa koskaan laiminlyödä
Potilaan oikeuksien on toteuduttava myös silloin, kun ihminen on mukana lääketietieteellisessä tutkimuksessa. Ari-Matti Nuutila puhuu aiheesta Lääkäripäivillä tiistaina seminaarissa Tutkimustoiminta ja laki: säilyykö tutkijan vapaus?
- Lainsäädännössä tutkimuspotilaan asema on selkeästi määritelty, mutta käytännössä oikeuksien toteutumista ei juurikaan valvota, sanoo oikeustieteen professori Ari-Matti Nuutila Turun yliopistosta.
- Perinteisesti tutkimuspotilaan eduista huolehtii se sama lääkäri-tutkija, joka tutkimusta suorittaa, Nuutila toteaa.
Lääkärin etiikan mukaistahan on taata potilaalle paras mahdollinen hoito. Tutkimuspotilas on siis lääkärin armoilla?
- Lääketieteellisten tutkimusten on pitänyt läpikäydä lainmukainen luvanhakumenettely, ja tutkimusluvassa on määritelty myös potilaan kohtelu. Sen jälkeen potilas on lääkärinsä käsissä. Meillä länsimaissa on luotettu tutkijoihin ja lääkäreihin.
- Sitä paitsi, miten käytännössä potilaan ja lääkärin välistä kommunikointia voitaisiin edes valvoa? Nuutila kysyy. Jokaiselle tutkimusvastaanotolle tai sairaaloihin potilaiden vuoteen vierelle ei voida asettaa ulkopuolista valvojaa vahtimaan, mitä lääkäri sanoo tai tekee.
Informoitu suostumus
Ari-Matti Nuutilan mukaan keskeisintä potilaan kannalta on, että hän tietää olevansa mukana tutkimuksessa ja että häneltä on saatu suostumus tutkimukseen osallistumisesta.
- Tuon nimenomaisen suostumuksen pitää vielä olla informoitu, eli potilas tietää, mistä tutkimuksessa on kyse. Hänen tulee tietää esimerkiksi tutkimukseen liittyvät riskit, Nuutila toteaa.
- Laissa edellytetään, ettei potilaan hoito saa tutkimuksen takia viivästyä. Tutkimukseen osallistuminen ei myöskään saa olla hoidon saamisen ehtona. Tätä seikkaa ei voi olla painottamatta liikaa, sillä tällaista ilmeisesti on joskus tapahtunut. Tässä suhteessa tutkimuspotilaat rinnastuvat opetuspotilaisiin.
- Se, että nämä seikat on kirjattu lakiin, korostaa niiden erityisen tärkeyttä. Suurin osahan tutkimukseen liittyvistä eettisistä näkökohdista on jätetty lakien ulkopuolelle, koska käytännöt ja metodit muuttuvat koko ajan niin kiivaasti.
Nuutila toteaa, etteivät potilaisiin liittyvät väärinkäytökset ole yleisiä, mutta eivät suorastaan harvinaisiakaan.
Vastikään Ruotsissa tuli esille tapaus, jossa lääkäri oli lupaa kysymättä käyttänyt omiin tutkimustarkoituksiinsa potilailta ottamiaan munasoluja. Venäjältä tiedetään mm. vankeihin kohdistuneet lääketieteelliset tutkimukset.
Suomessa tuoreimmat tietoon tulleet väärinkäytökset olivat osa turkulaisen Urpo Rinteen tapausta. Tutkimusvarojen käyttöä koskevissa rikostutkimuksissa paljastui sivujuonteena myös potilaita, joiden hoidon epäiltiin viivästyneen tai jotka kertoivat olleensa tietämättömiä kuulumisestaan lumelääkeryhmään.
- Lääkäreitä ei voi syyttää aina välinpitämättömyydestä potilaiden oikeuksia kohtaan. Usein on kysymys silkasta tietämättömyydestä. Meillä Turussa lääketieteen opiskelijat saavat kurssin lääketieteeseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä, jolloin puhutaan myös mm. tutkimuspotilaiden asemasta. Tämä on tosin vielä uutta toimintaa, korostaa kurssia suunnittelemassa ollut Nuutila.
- Kun esimerkiksi yliopistot tai erilaiset ammattijärjestöt laativat tutkimuksentekoon liittyviä eettisiä ohjeitaan, puhutaan niissä yleensä vain tutkimuksen julkaisemiseen liittyvistä seikoista sekä mm. plagioinnista ja vilpistä. Vasta em. julkisuuteen tulleet rahaväärinkäytökset ovat nostattaneet keskusteluun myös potilaiden oikeudet. Viimeistään nyt olisi kuitenkin pystyttävä keskustelemaan avoimesti myös siitä, mitä tapahtuu tutkimuksissa mukana oleville ihmiselle, professori Ari-Matti Nuutila painottaa.
