Raportti Lääkärikysely 2002:n tuloksista valmistunut Päätoimisten yksityislääkärien määrä kasvanut 100:lla vuodessa
Lääkärikysely 2002:n tilastoraportti on valmistunut. Se on Lääkäriliiton tekemä vuosittainen kysely, jolla liitto tarkistaa lääkärikuntaa koskevat rekisteritietonsa. Se on lisäksi yksi tärkeimpiä tietolähteitä liitolle, kun tehdään lääkärikuntaa koskevia tilastoja. Tänä vuonna raportti julkaistaan täysin uudistuneessa ulkoasussa. Raportista käy ilmi mm. se, että tämän vuoden maaliskuussa oli päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitävien lääkärien määrä 1421, mikä oli 101 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Kyselyn tavoitteena on tuottaa perustietoa lääkärikunnan rakenteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Näitä tietoja tarvitaan erityisesti lääkärien edunvalvontatyössä, mutta myös koulutus- ja työvoimapoliittisten päätösten tueksi.
Lääkärikyselyä on tehty eri muodoissa vuodesta 1982 lähtien. Eri vuosina tehtävien tilastojen vertailtavuuden takia kysely tehdään aina samana ajankohtana maaliskuussa.
Kyselyn vastausprosentti on vuosien varrella pysynyt korkeana. Tänä vuonna se oli 84,8 % eli kaikkiaan 14 155 kyselyn kohteina olleista lääkäreistä palautti lomakkeen.
Eri lääkäriryhmien vastaaminen liiton kyselyyn vaihtelee jonkin verran. Parhaiten vastaavat nuoret lääkärit, naislääkärit ja hallinnollisissa tehtävissä olevat lääkärit. Heikoimmin puolestaan vastaavat keski-ikäiset lääkärit, mieslääkärit ja opetus- ja tutkimustehtävissä olevat lääkärit.
Sairaalalääkärien vastausaktiviteetti oli keskimääräisellä tasolla. Terveyskeskuslääkärit vastasivat keskimääräistä paremmin.
Kyselyyn on vuosittain liitetty osio, jossa on tiedusteltu lääkärien mielipiteitä ja näkemyksiä ajankohtaisista ammattikuntaa koskevista kysymyksistä. Tänä vuonna kysyttiin lääkärien mielipiteitä toiveita esittävistä potilaista, lääketiedon jakamisesta potilaille sekä reseptilääkkeiden mainonnasta kuluttajille. Lisäksi pyrittiin selvittämään myös lääkärin toimintatapaa liikkumistottumuksiin vaikuttamisessa.
Edunvalvontatyön tueksi tiedusteltiin myös yleisintä lääkärinpalkkiota yksityisvastaanotolla ja osallistumista päivystykseen.
LÄÄKÄRIEN LUKUMÄÄRÄ TASAISESSA KASVUSSA
Lääkärien lukumäärä on kasvanut tasaisesti koko 1990-luvun ajan. Maaliskuussa 2002 oli lääkäreitä yhteensä 19 481, joista työikäisiä lääkäreitä oli 17 306. Työssä olevien lääkärien määrä oli 15 077, mikä oli 233 lääkäriä enemmän edelliseen vuoteen verrattuna. Viime maaliskuussa oli työttömänä vain 30 lääkäriä.
Sairaaloissa toimi päätoimisesti kaikkiaan 7 153 lääkäriä, missä on lisäystä 39 edellisen vuoden tilanteeseen verrattuna. Terveyskeskuksissa työskenteli vuonna 2002 puolestaan 3 419 lääkäriä, 52 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Opetus- ja tutkimustehtävissä työskenteli päätoimisesti 1 122 lääkäriä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on työssä olevien lääkärien määrä kasvanut yhteensä 2 676 lääkärillä eli 21,6 prosentilla. Lääkärien määrässä tapahtuneilla muutoksilla on kuitenkin ollut vain melko vähäisiä vaikutuksia lääkärien eri sektoreille sijoittumisen rakenteeseen. Merkittävin muutos liittyy siihen, että terveyskeskuksissa työskentelevien lääkärien suhteellinen osuus on pienentynyt kymmenen vuoden aikana. Yksityisvastaanottoa pitävien suhteellinen osuus on kasvanut.
Lääkärikunnan sukupuolirakenne on muuttunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun vuonna 1992 oli naisia noin 43 prosenttia kaikista työssä olevista lääkäreistä, on naisten osuus kivunnut tänä vuonna jo yli 51 prosenttiin. Lääkärikunta on naisvaltaistunut kaikilla sektoreilla, mutta merkittävintä sukupuolirakenteen muutos on ollut sairaalalääkärien keskuudessa. Suhteellisesti suurin naisten osuus on edelleen terveyskeskuksissa, joissa vuoden 2002 maaliskuussa lähes 60 prosenttia kaikista lääkäreistä oli naisia.
Lääkärikunnan naisistuminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Alle 30-vuotiaiden ryhmässä naisia on lähes 70 prosenttia.
Ammatillisen jatkotutkinnon erikoislääkäriksi on suorittanut noin 60 prosenttia lääkäreistä, miehistä lähes 69 prosenttia ja naisista 52 prosenttia. Parhaillaan erikoistumassa ilmoitti olevansa yli 17 prosenttia lääkäreistä.
Yli 20 prosenttia lääkäreistä on suorittanut lääketieteen tai lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon. Heistä 36 prosenttia oli naisia.
Mieslääkäreistä oli tohtoreita yli 27 prosenttia ja naislääkäreistä vajaa 15 prosenttia.
OPETUS- JA TUTKIMUSTEHTÄVISSÄ LÄHES 60 PROSENTILLA MÄÄRÄAIKAINEN TYÖ
Työssä olevista lääkäreistä 63 prosenttia on vakituisessa työsuhteessa, noin 10 prosenttia työskentelee sijaisena ja noin 27 prosenttia muuten määräajaksi solmitussa työsuhteessa.
Eri toimipaikoissa tehtävän työn luonteesta riippuen määräaikaisten työsuhteiden yleisyys vaihtelee voimakkaasti eri sektoreilla. Selvästi eniten määräaikaisia työsuhteita tekevät opetus- ja tutkimustehtävissä toimivat lääkärit: lähes 60 prosentilla on määräajaksi solmittu työsuhde. Tähän ryhmään kuuluvat mm. yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten projektitutkijat, osa professoreista sekä apulaisopettajat ja assistentit.
Sairaalalääkäreistä noin puolet on määräaikaisessa työsuhteessa. Tämä johtuu siitä, että suurin osa erikoistumiskoulutukseen kuuluvasta ajasta suoritetaan sairaalassa.
Terveyskeskuslääkäreistä kolmella neljästä lääkäristä on vakituinen työsuhde.
SIVUTÖITÄ 42 PROSENTILLA TYÖSSÄ OLEVISTA LÄÄKÄREISTÄ
Selvityksen perusteella kaikista työssä olevista lääkäreistä 42 prosenttia ilmoitti tekevänsä päätoimensa lisäksi sivutyötä.
Sivutyön sisältönä on varsinaisen potilastyön lisäksi mainittu usein erilaiset opetustehtävät, konsultaatiot ja asiantuntijatehtävät. Yleisin sivutyö on yksityisvastaanotto, jonka mainitsi lähes kolmannes lääkäreistä.
Sivutöiden tekeminen oli yleisintä, sekä miehillä että naisilla, päätoimisesti opetus- ja tutkimustehtävissä työskentelevillä. Heistä sivutyö oli yli 60 prosentilla. Tähän korkeaan osuuteen on osasyynä se, että yliopistosairaalassa toimivan koulutusyksikön opettajilla on yleensä kunnallinen sivuvirka sairaalassa.
Harvinaisinta sivutöiden tekeminen oli terveyskeskuslääkäreillä: noin 15 prosenttia ja 32 prosenttia miehistä ilmoitti tekevänsä sivutöitä.
Merkittävin sukupuolten välinen ero ilmeni sairaalalääkärien keskuudessa, sillä sairaalassa työskentelevistä mieslääkäreistä lähes 60 prosentilla oli päätyön lisäksi vähintään yksi sivutyö, kun taas naislääkäreistä sivutöitä teki noin 34 prosenttia.
POTILAIDEN LIIKKUMISTOTTUMUKSET JA LÄÄKÄRINPALKKIOT ESILLÄ
Tämänvuotisella kyselyllä haluttiin kartoittaa lääkärien toimintatapaa liikkumistottumuksiin vaikuttamisessa ennen liikkumisreseptin käyttöön leviämistä.
Selvityksessä kysyttiin mm. sitä, kuinka useilta potilailtaan lääkäri kysyy liikkumistottumuksista. Lääkäreistä 18,4 prosenttia kysyy asiaa miltei kaikilta potilailta, 12,4 prosenttia kahdelta kolmesta ja 11,9 prosenttia joka toiselta. Harvemmalta kuin joka kolmannelta potilaalta kysyy liikkumistottumuksia reilu kolmannes vastanneista. Tuloksissa eivät ole mukana ne lääkärit, joiden työhön ei heidän ilmoituksensa mukaan kuulu potilasvastaanottoa.
Lääkärikysely 2002:ssä kysyttiin myös sitä, mikä on yleisin yksityisvastaanotolla perittävä lääkärinpalkkio.
Sen perusteella erikoislääkärien perimä yleisin lääkärinpalkkio yksityisvastaanotolla oli keskimäärin 55 euroa ja erikoistumattomilla lääkäreillä 39 euroa.
Kyselyn tuloksia on luettavissa liiton internetsivuilla http://www.laakariliitto.fi
