Selvitys sivutoimisesta yrittäjyydestä: Yrittäjyyden monimuotoisuus yleistyy entisestään
Sivutoiminen yrittäjyys on monella tavalla arvokas resurssi kansantaloudessa ja varteenotettava mahdollisuus yksilöiden ansiotoiminnan kannalta. Se on myös eräs tie kokoaikaiseksi yrittäjäksi. Sivutoimista yrittäjyyttä tulisikin edistää. Yleisesti katsotaan, että yrittäjyyden monimuotoisuus tulee entisestään yleistymään, todetaan Sivutoiminen yrittäjyys ja sen edistämismahdollisuudet Suomessa -tutkimuksessa.
Selvitys on tehty LTT-Tutkimus Oy:ssä kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta. Se toteutettiin osana maan hallituksen yrittäjyyshanketta. Vastuullisena tutkijana toimi KTM Kari Niilola ja toisena tutkijana FM Pertti Kiuru.
Tutkijat toteavat, että tietämys on suhteellisen vähäistä sivutoimisesta yrittäjyydestä kansantaloudessa, yrittäjyyden muotona sekä siitä, miten julkisen vallan eri järjestelmissä suhtaudutaan sivutoimiseen yrittäjyyteen. Tutkimuksessa sivutoimiseksi yrittäjäksi on määritelty toiminnan laajuudesta tai yritysmuodosta riippumatta yrittäjä, joka harjoittaa yritystoimintaa päätoimensa ohella.
Haastattelututkimusten avulla valotettiin sivutoimisen yrittäjyyden motiiveja ja kannustimia sekä toisaalta toiminnan esteitä ja pullonkaulatekijöitä. Lisäksi selvitettiin osa-aikayrittäjien yritystoiminnan taustatekijöitä sekä mahdollisia esteitä ja kannustimia, jotka johtaisivat liiketoiminnan kasvuun ja päätoimisuuteen.
Selvityksessä haastateltiin sivutoimisten yrittäjien lisäksi yrittäjä- ja ammattijärjestöjen edustajia, virkamiehiä sekä yrityspalveluorganisaatioiden asiantuntijoita.
LÄÄKÄRIKUNNASTA SIVUTOIMISIA YRITTÄJIÄ 30 PROSENTTIA
Tutkijat toteavat, että sivutoiminen yrittäminen ja pienimuotoinen yritystoiminta ovat arvokkaita asioita kansantaloudessa.
- Molemmat tarjoavat vaihtoehdon palveluiden tuottamiseksi, joka saattaa olla suurimuotoisempaa yritystoimintaa tai julkisen sektorin omaa palvelutuotantoa joustavampi ja tehokkaampi.
Viime vuonna Suomessa oli yhteensä noin 29 000 sivutoimista yrittäjää. Heistä lähes 40 prosenttia toimii palvelutoimialoilla (terveyspalvelut, liike-elämän palvelut, muut palvelut).
Sivutoimisista yrittäjistä noin neljännes on ammatinharjoittajia ja freelancereita. Kun vuodesta 1997 on sivutoimisten yrittäjien määrä kasvanut runsaalla viidenneksellä, on ammatinharjoittajien ja freelancereiden ryhmä kasvanut noin puolella.
Noin 70 prosenttia sivutoimisista yrittäjistä on päätoimessaan palkansaajia, 8 prosenttia maatalouden harjoittajia ja 22 prosenttia muita yrittäjiä.
Lääkäriliiton tekemän Lääkärikysely 2001:n mukaan lääkärikunnasta päätoimisia yrittäjiä on noin 8,8 prosenttia ja sivutoimisia 30 prosenttia. Kuntasektorilla toimivista sairaalalääkäreistä piti yksityisvastaanottoa 54 prosenttia ja terveyskeskuslääkäreistä 9 prosenttia.
LISÄANSIOITA JA HALU TYÖSKENNELLÄ ITSENÄISESTI
Haastatelluista valtaosa oli itsenäisiä ammatinharjoittajia. Syynä tähän oli yritysmuodon yksinkertaisuus sekä toisaalta elinkeinotoiminnan pienimuotoisuus.
Yrittäjähaastatteluiden perusteella lisäansioiden saaminen ja halu työskennellä itsenäisesti olivat keskeisiä syitä sivutoimisen yritystoiminnan aloittamiseen.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sivutoimisten yrittäjien toiminta suhteessa julkisiin järjestelmiin oli suhteellisen ongelmatonta.
- Yksi osa-aikayrittäjyyden epäkohta on kuitenkin se, että sivutoimisen yrittäjän työttömyysturva karttuu vain toimimisesta palkansaajana eikä yrittäjänä.
Sivutoimiset yrittäjät ilmoittivat yhdeksi tärkeäksi yritystoiminnan kehitystä jarruttavaksi tekijäksi verotuksen. Tämä johtuu siitä, että ammatinharjoittajayrittäjien yritystulot lasketaan päätoimesta saatujen ansioiden päälle. Tämän takia lisätuloista maksetaan korkeaa marginaaliveroa.
Selvityksen perusteella sivutoimisen yritystoiminnan ongelmat tulevat tyypillisesti esille lähinnä vasta siinä vaiheessa, kun pohditaan ryhtymistä kokoaikaiseksi yrittäjäksi.
- Yritystoiminnan pienimuotoisuus, halu säilyttää päätoimi ja siihen liittyvä sosiaaliturva sekä yrittämiseen liittyvät riskit jarruttivat toiminnan jarruttivat toiminnan laajentamista kokoaikaiseksi yrittämiseksi. Riskeistä merkittävimpiä ovat toimeentulon epävarmuus sekä vastuu omasta sosiaaliturvasta, lomista ja itsensä kehittämisestä, todetaan tutkimuksessa.
Sosiaaliturvassa kiinnitettiin huomiota muun muassa yrittäjän palkansaajaa heikompaan asemaan sairastumisen kohdatessa.
LIIKETOIMINTAOSAAMISTA LÄÄKÄRIEN PERUSKOULUTUKSEEN
Valtaosa haastatelluista näki puutteeksi sen, ettei heidän ammattiin valmistavat opintonsa olleet sisältäneet yrittäjyysvalmiuksiin tai liiketoimintaosaamiseen liittyvää koulutusta. He esittivät, että yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen opetus tulisi liittää kiinteämmäksi osaksi yliopistojen ja korkeakoulujen opetusohjelmia niillä opetusaloilla, joista valmistuville yrittäjyys on varteenotettava uravaihtoehto.
Tutkimuksessa haastateltuihin kuului myös lääkäreitä.
- Kukaan lääkäreistä ei ollut saanut yrittämistä tai liiketoimintaosaamista palvelevaa koulutusta. Lääkärikoulutuksessa kasvatetaan lääkäreitä kuntasairaaloihin ja terveyskeskuksiin, ei yksityislääkäreiksi, todetaan tutkimuksessa.
Tutkijat sanovat, että elinkeinoelämän rakennemuutos asettaa uusia vaatimuksia työelämän joustavuudelle. Yleisesti katsotaan, että yrittäjyyden monimuotoisuus tulee lisääntymään.
- Tulisi ryhtyä kehittämään työelämän olosuhteita ja järjestelmiä sellaisiksi, että ne paremmin vastaisivat lisääntyvää monimuotoisuutta. Tavoitteena tulisi olla mm. se, että työntekijät voisivat joustavasti siirtyä työntekijästä yrittäjäksi ja päinvastoin.
