Suomen Lääkäriliitto: Lääkekorvauksia voidaan kehittää nykyiseltä pohjalta
Lääkekorvausjärjestelmässä on viime vuosina tapahtunut monia muutoksia ja säästötoimien takia korvaustasoja on jouduttu leikkaamaan. Euroopan yhdentyminen edellyttää uudistuksia mm. suomalaiseen lääkkeiden myyntilupakäytäntöön sekä nykyisestä hintasääntelystä luopumista. Lääkekorvausjärjestelmän uudistamista on selvitelty sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jonka muistiosta Lääkäriliitto on nyt antanut lausuntonsa. Liitto korostaa lääkärien roolia lääkehoidossa ja lääkekustannusten hallitsemisessa.
STM:n lääkekorvaustyöryhmä esitti huhtikuussa jättämässään muistiossa, että korvausjärjestelmällä tulee pyrkiä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä ohjaamaan lääkkeiden määräämistä ja käyttöä terveydenhuollon kokonaisedun mukaisella tavalla. Järjestelmää kehitettäessä on huolehdittava siitä, että erityisesti vaikeita ja pitkäaikaisia sairauksia sairastavien potilaiden mahdollisuudet hankkia tarpeellisia lääkkeitä turvataan.
Lausunnossaan lääkekorvaustyöryhmän muistiosta liitto korostaa, että lääkehoidon toteuttamisessa ja seurannassa lääkärin vastuu ja asiantuntemus on keskeinen. Nykyiset pyrkimykset todella vaikuttavien lääkeaineiden siirtämiseksi käsikauppaan ovat tästä syystä huolestuttavia. Käytännössä itsehoito lääkkeillä saattaa johtaa yhteisvaikutuksiltaan arvaamattomiin seuraamuksiin.
Lääkekorvausjärjestelmää voidaan työryhmän mielestä kehittää nykyisen perusrakenteen pohjalta. Tähän kuuluvat ostokertainen omavastuuosuus (45 mk), porrastetut korvaustasot (100 %, 75 % ja 50 %) sekä kattosäännön mukainen omavastuun vuotuinen yläraja. Jos potilaan vuotuiset lääkekustannukset saavuttavat kattosumman, sen jälkeen potilaan maksettavaksi jää vain ostokertainen omavastuu.
Lääkäriliitto yhtyy työryhmän näkemykseen, että suomalainen lääkekorvausjärjestelmä on ennen viime vuosien leikkauksia toiminut kohtuullisen hyvin ja katsoo, että järjestelmää voidaan kehittää nykyisen perusrakenteen pohjalta. Korvaustason viimeaikainen lasku on kuitenkin vaarantanut lääkehoidon toteutumisen, kun monilla potilailla ei ole enää varaa hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä.
Ostokertaisen omavastuuosuuden ulottaminen koskemaan myös erityiskorvausluokkia on Lääkäriliiton mielestä perusteltua. Ehdotetun kolmen korvausluokan vaihtoehtona liitto esittää harkittavaksi kahden korvausluokan (100 % ja 75 %) järjestelmää, mikä kuitenkin edellyttäisi niihin kuuluvien lääkkeiden ja sairauksien uutta tarkastelua.
Jotta lääkärit voisivat nykyistä paremmin ottaa huomioon myös hintatekijät, pitäisi lääkäreillä olla ajan tasalla olevaa tietoa eri lääkevaihtoehtojen hinnoista. Työryhmä esittääkin, että Kela kehittäisi lääkäreille tietokoneohjelman, jonka avulla hintoja voitaisiin helposti vertailla lääkkeitä valittaessa. Lääkäriliitto kannattaa ehdotusta, varsinkin kun siihen liittyvät laite- ja ohjelmistokulut maksaisivat nopeasti itsensä takaisin säästyneinä lääkekustannuksina.
Lääkekorvaustyöryhmä katsoo, että lääkärin ja potilaan yhteisymmärrykseen perustuvaa geneeristä substituutiota on syytä jatkaa. Lääkäriliitto muistuttaa, että substituutiojärjestelmiä luotaessa on tärkeää selvittää lääkevalmisteiden kliininen vastaavuus. Tämä vaatii runsaasti aikaa sekä laaja-alaista lääketieteen asiantuntemusta. Valmisteet eivät ole vaihdettavissa vain sillä perusteella, että vaikuttava aine on samanniminen. Lisäksi on tärkeää seurata ja antaa lääkäreille palautetta siitä, johtaako substituutiomahdollisuus käytännössä halvempien lääkevalmisteiden käyttöön.
Eräissä Euroopan maissa on lääkkeiden korvausperusteeksi otettu halvimman rinnakkaisvalmisteen hinta, jonka ylittävän osuuden lääkkeen hinnasta potilas joutuu maksamaan kokonaan itse. STM:n työryhmän mielestä tällaisen viitehintajärjestelmän käyttöönotto Suomessa ei ole tarkoituksenmukaista ainakaan lähiaikoina mm. siitä syystä, että vain pienelle osalle lääkkeistä on tarjolla halpa rinnakkaisvalmiste. Myös Lääkäriliitto katsoo, että muiden maiden kokemukset on tarkoin tutkittava, ennenkuin järjestelmän soveltamista Suomeen harkitaan. Työryhmän ehdotuksesta saa sen käsityksen, että viitehintajärjestelmään täytyisi aina liittää myös substituutio. Lääkäriliitto katsoo, että nämä asiat eivät välttämättä ole sidoksissa toisiinsa.
Lääkehoidon kehittämisessä Lääkäriliitto painottaa kliinisen farmakologisen tietämyksen lisäämistä ja sen kytkemistä käytännön lääkärintyöhön, mikä edellyttää jatkokoulutusta ja konsultaatiojärjestelmän luomista. Liiton tavoitteena on, että kaikkiin yliopistosairaaloihin sekä suurimpiin keskussairaaloihin nimettäisiin lääkkeisiin perehtynyt lääkäri, joka vastaisi lääkehoidon alueellisesta ohjannasta ja koordinoinnista sekä sivuvaikutusten seurannasta.
Lääkekorvaustyöryhmän muistiota on esitelty tarkemmin Lääkärilehden numerossa 14/93.
