Suomessa tarvitaan keskustelua lastenneuvoloiden tulevaisuudesta

Lastentautiopin professori Martti Siimes peräänkuuluttaa laajaa keskustelua lastenneuvoloiden tulevaisuudesta. Nykyinen neuvolamalli on hänen mielestään rapautumassa, koska neuvoloista ovat väestövastuun myötä katoamassa erittäin hyvin koulutetut vanhat terveydenhoitajat.

Siimeksen mielestä neuvolalääkärin roolia on haussa. Nykyinen työ ja toimintatavat eivät vastaa vallitseviin tarpeisiin, koska lastenneuvolan toiminta Suomessa perustuu terveydenhoitajan työhön ja lääkärillä on perinteisesti ollut pienempi rooli. Siimes luonnehtii suomalaista neuvolalääkäriä lähinnä konsultiksi, joka on terveydenhoitajan tukena tarvittaessa.

- Koska nykyinen mallimme on joka tapauksessa rapautumassa, on keksittävä jotain uutta. Maailmalla on kokeiltu ja hyväksi havaittu muitakin malleja, hän huomauttaa ja viittaa esimerkiksi englantilaisiin kokemuksiin toimintojen jalkauttamisesta.

- Lääkärin tekemät pari kotikäyntiä voivat avata hänen silmänsä paljon tehokkaammin kuin lapsen kymmenen käyntiä lastenneuvolassa. Myös Suomessa pitäisi testata jalkautumista, Siimes ehdottaa.

Perheiden tarpeet ovat muuttuneet

Samaan aikaan neuvolajärjestelmän muuttumisen kanssa yhteiskunnassa on tapahtunut nopeita ja suuria muutoksia, joiden myötä myös perheiden ongelmat ovat muuttuneet.

- Pienillä lapsilla on kännykät ja Internet tarjoaa ääriliikkeiden tietoa, jonka mukaan lapsia ei pidä rokottaa. Tällaiseen ei ole varauduttu eikä ihmisiä osata opastaa, Siimes sanoo.

- Olemme nopeasti menettäneet paljon lasten optimaalista kasvua tukevia elämäntapoja. Riittävää rakkautta ja turvallisuutta saa jokapäiväisessä elämässään vain osa lapsista. Tämä ei välttämättä johdu vanhempien pahansuopaisuudesta, vaan usein kiireestä, ymmärtämättömyydestä tai esimerkiksi päihdeongelmista.

Myös uusavuttomuus on lisääntynyt, mikä Siimeksen mukaan saattaa johtua esimerkiksi siitä, että lapsia synnytetään vanhemmalla iällä, kun on jo totuttu itsenäiseen ja itsekkääseen elämään.

Siimeksen mielestä tavallisia kansalaisia pitäisi neuvoa tavallisten asioiden hoidossa.

- Esimerkiksi siinä, mikä on isän rooli, kun perheeseen syntyy lapsi. Kuka kertoo isälle, mitä hänen pitää tehdä, jos hän haluaa olla hyvä isä. Nyt jokainen mies joutuu tämän itse keksimään, ja minun kokemukseni mukaan useimmat eivät edes huomaa, että heillä ylipäätään on rooli, Siimes sanoo.

- Varhaiseen vuorovaikutukseen kuuluu optimaalisessa tilanteessa isä, äiti, uusi ihminen ja heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa. Meillä isän ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä ei ole oivallettu. Vasta sitten myöhemmin isät ehkä leikkivät mielellään lastensa kanssa.

Lastenneuvoloiden isätoiminta on tähän asti ollut lapsenkengissä, mutta ensimmäiset miespuolisten terveydenhoitajien vetämät isäryhmät ovat aloittamassa toimintaansa.

Neuvolassa olisi Siimeksen mielestä kiinnitettävä huomiota myös tyttöjen ja poikien erilaisiin tarpeisiin.

- Lastenneuvoloihin tehdään Suomessa noin miljoona käyntiä vuodessa. Lapsi käy neuvolassa ennen kouluikää keskimäärin 17 kertaa. Tytöillä ja pojilla on erilaisia tarpeita, ja tätä erilaisuutta voitaisiin hyödyntää. Pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi voitaisiin tukea jo varhaisesta vaiheesta, mutta tämä vaatii asennemuutosta, Siimes sanoo.